Oli menneessä toukokuussa pari lämmintäkin päivää. Saatiin poikain kanssa laitettua kasvulavaan siemenetkin kylvettyä.
Tänä vuonna vanhin pojistani sai päättää mitä kaikkea kylvetään. Tottakai herneet olivat hänellä suosikki numero yksi. Sokeriherneitä. Vaikka minä olisin tänä vuonna voinut jättää ne välistä. Mutta pojillehan ne kaikki oikeastaan on. Saavat seurata kasvun ihmettä ja hoitaa omaa kylvöstään. Ja kylläpä ne omaankin suuhun mielellään nappasee, kun kesäisenä iltoina lasten jo nukkuessa kävelen pitkin puutarhaa paljan varpain ja kuuntelen kesäisen illan suloisia ääniä.
Viime vuonna ei näköjään meillä herneitä ollutkaan, vaan oli porkkanan ja salaatin lisäksi punajuuria ja kolmea eri yrttiä, eli persiljaa, tilliä ja ruohosipulia. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Viime vuonna tosiaan kasvulava näytti jo kesäkuun alussa noinkin hyvältä. Toivottavasti tänä vuonna jotain edes kerkiää nousta.
Ruohosipulin juuripaakku pyörikin keväällä kokonaisena, kun möyhin lavaa ja sekoitin edellisvuoden jo kuolleet kasvustot mullan sekaan. Ja huomasinpa eilen kylvöksiä katsellessani, että sieltäpä se ruohosipuli näyttää tänäkin vuonna nousevan. Oli sitten talvehtinut lavassa ja päätti jatkaa kasvua tänäkin vuonna. Keskellä porkkanakylvöstä tosin, mutta eipä tuo haitanne. Persiljan ja tillin juuripaakut olivat kyllä talven aikana maatuneet.
Herneiden lisäksi multiin pääsivät myös porkkanat sekä kolmea erilaista salaattia. Porkkanoista yritin kaupassa valita kaikista aikaisimmin satoa antavia, mutta tahtoo kaikki porkkanat olla vasta myöhäisen syksyn herkkuja. Varsinkin, kun päästiin kylvämään ne tänä vuonna paljon myöhemmin ja kylvön jälkeen on ollut todella viileää. Kylmää. Lunta on toisinaan myös satanut ja rakeita. Niitä tuli taas tänäänkin ja moneen otteeseen. Välillä paistaa aurinko ja sitten taas taivaalta työntää kipakoita pieniä jäisiä palloja, jotka pomppaavat maahan osuessaan pingispallon lailla ja saavat maan nopeasti valkoiseksi.
Minulla on tässä kasvulavassa myös pienimuotoinen testi, kokeilu menossa. Sekoitin noin puoleen lavan alaan bokashimultaa ja toiseen puoleen vain normaaliin tyyliin kanankakkaa. Kanankakkaa livahti kyllä myös siihenkin puoleen. Mutta ajatus tässä kaikenkaikkiaan on selvittää, että onko bokashi sen kaiken hehkutuksen ja mahtavan kasvun ihmeaine. Kirjoitin kevättalvella bokashista ja miten bokashointi minulla lähti alussa kulkemaan. Minulla on kovat odotukset tästä ja kasvulava on mitä mainioin paikka, missä voin testata toimivuutta.
Viereinen mansikkalava tuli putsattua samaan syssyyn. Paljon oli rönsyjä repiä irti, vaikka syksyllä jo niitä poistin isot määrät. Pupu kyllä tykkäsi kovin niitä syödä, joten käyttöön nekin pääsi.
Jostakin kumman syystä minulla on pienen pieni epäilys, että tänäkin vuonna pienet sormet nappaavat mansikat jo puoliraakana parempiin suihin.. Jää räkättirastaskin nuolemaan näppejään. 😁
Kommentit
Lähetä kommentti