Kiviportaiden teko

Ihan ensimmäinen kivistä tekemäni tekele puutarhassamme on kiviportaat takapihalla. Niitä aloitin tekemään heti ensimmäisenä kesänä, kun muutakin pihaa teimme. Nämä kiviportaat ovat minun oma pienisuuri ikuisuusprojektini. Aina kun luulen olevani valmis, saan uusia ideoita ja ajatuksia siitä, miten voisin laajentaa kiviportaitani. Yleensä orastavan inspiraation saa aikaan joku mielestäni hieno, täydellinen kivi, jonka paikka ehdottomasti puutarhassamme on kiviportaissa.

Kiviportaat, talon takaapäin katsottuna, 2012

Nämä takapihan kiviportaat ovat oikeastaan vahingon sanelema juttu. Koko takapihamme on alaspäin viettävässä rinteessä. Nurmikon pohjaa tehdessä paljastui maasta isoja litteitä kiviä, eli juuri täydellisiä kiviä portaisiin. Harri siirsi isoimmat lohkareet traktorilla paikoilleen ja isojen kivien ollessa paikoillaan, aloin haalimaan pienempiä kiviä ympärille.

Kiviportaat terassilta, 2012

Kiviportaat toisesta suunnasta, 2012

Koska pohja on hyvin routaa kestävää hiekkaharjumaata, en ole tehnyt portaiden alle hiekkapetiä ja hienoista soraa kummempaa

pohjaa, jolla voisi ehkäistä mahdollisia routavaurioita. Eli omasta mielestäni olen päässyt tässä kohtaa helpolla. Olen latonut kivet karkean märän hiekan päälle ja kivien väliin kiviportaiden ensimmäiselle askelmalle olen laittanut hiekan lisäksi sementtiä.

Alussa mietin etten väliin hiekkaa kummempaa ehkä laittaisikaan, mutta Harri valoi samaan aikaan pihalaattoja ja sementtiä jäi siitä yli, niin tungin sen kivien väliin. Muualla kivien välissä ei sitten sementtiä olekaan, koska sitä ei juuri sillä hetkellä ollut saatavilla. Ajattelin, että laitan sementtiä väleihin sitten, kun sitä seuraavan kerran kaupasta ostan, mutta nyt siitä ajatuksesta on jo kohta viisi vuotta ja edes hiekkaa ei ole tarvinnut lisätä kivien väliin. Ja kivet ovat pysyneet todella hyvin paikoillaan. Vielähän väleihin kerkiää lisätä sementtiä, jos tarvetta tulee, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen näin. Kivet ovat pysyneet paikoillaan ja kivien väliin on alkanut tulla toivomaani sammalta ja muuta nättiä kasvustoa.

Näissä kolmessa ensimmäisessä kuvassa on näkyvissä kiviportaiden alkuperäinen muoto ja suunnitelma. Näissä ei vielä ole sivuun tehtyjä kukkapenkkejä ja kasveja.

Kasvien valinta

Kasvit kiviportaiden ympärille on valittu taas sen mukaan, että missä kasveissa olisi tarpeeksi vallitsevat juuret ja nopeasti kasvava kasvusto, jotka kiinnittäisivät juuriensa avulla kivet paikoilleen.

Nukkeruusun kauniin yksinkertaiset kukat

Rakastan ruusuja. Ruusut ovat klassisen kauniita, herkkiä ja romanttisia kukkia. Olen aina ollut sitä mieltä, että suomalaiseen pihaan kuuluu ruusu. Eritoten pensasruusu. Se sopii niin mummon mökin verannan viereen kuin pelkistettyyn kaupunkimiljööseenkin.

Kajaanin K-raudassa käydessäni ihastuin kauniin yksinkertaisiin nukkeruusuihin (Rosa nitida), joita sitten istutin portaiden oikealle puolelle (ylhäältä katsottuna). Nukkeruusu on omajuurinen, matala- ja nopeakasvuinen, kauniin syysvärin omaava pensasruusu. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja menestyy niin kuivassa kuin kosteassakin maassa. Mataluutensa ja tiheän kasvutapansa vuoksi se sopii erinomaisesti rinteisiin ja maanpeittäjäksi. Nukkeruusu kukkii saman vuoden versoilla, eli jos pakkanen puraisee tai tulee muuten tarvetta leikata ruusu matalaksi keväällä, ei kukinta ole menetetty. Minulla onkin tarkoituksena leikata nämä ruusut matalaksi keväällä, että pääsen kitkemään ruusujen alta sinne kasvamaan päässeet rikkaruohot. Nukkeruusussa kun on todella paljon piikkejä, niin kitkeminen ilman alasleikkuta on aika mahdoton tehtävä. Mutta onneksi kukinta ei ole menetetty, vaan saan alasleikkuun jälkeenkin nauttia kukinnasta samana kesänä. Ainakin näin toivon.

Miinuksena annan nukkeruusuille sen, että ruusujen tavoin etenkin nuoret versot ovat kirvojen suosiossa. Sekä nukkeruusu tekee kokemukseni mukaan paljon juurivesoja. Eli se täytyy istuttaa paikkaan, jossa se saa levitä rauhassa tai juurivesojen poistaminen on helppoa.

Vasemmalla kiviportaita nukkeruusut, oikealla tuiviot, 2013.

Toiselle puolen kiviportaita halusin sitten tiiviimpää ja vielä matalampaa kasvia. Valitsin siihen tuivota (Microbiota decussata) . Tuivio on "jokapaikan" ainavihanta maanpeitehavu. Se sopii erinomaisesti portaiden ja polkujen kupeeseen, sillä sen lehdet kestävät paremmin tallausta kuin esimerkiksi katajat ja se on matala. Tuivio menestyy hyvin helposti kuivuvassa rinteessä ja on maalajin ja ravinnepitoisuuden suhteen aika vaatimaton. Se ei kaipaa leikkausta eikä sillä ole havaittu kasvintuhoojia. Eli aika huoleton kasvi, joten täydellinen minulle.

Tuivioiden toiselle puolelle laitoin nyrkin kokoisia kiviä puolen metrin levyisesti rajaamaan istutukset nurmikosta. Kivien alle laitoin suikaleen juurimattoa, ettei kivet painuisi maahan ja rikkaruohot eivät valtaisi kiviä nopeasti.

Koska halusin nopeasti hyvännäköisen istutuksen, istutin tuiviot suositeltua lähemmäs toisiaan. Muutamassa vuodessa ne ovat kasvaneet moninkertaiseksi ja osittain portaiden päälle. Kokeilen keväällä vähän katkoa oksien kärkiä, etteivät ne peitä portaita kokonaan. Myös toisella puolella oleva puolen metrin kivikaistale on jäänyt tuivioiden oksien alle. Eli myös tämä puoli kaipaa tekemistä ensi kesänä. Ajattelin siirtää kiviä sen verran, että tuivioille jää vielä kasvunvaraa ja kivetkin tulevat taas näkyviin.

Portaat vuonna 2015

Tuiviot ovat todellakin tiiviskasvuisia ja helppohoitoisia. Eipä ole tarvinnut rikkaruohoja kitkeä niiden lomasta. Varsinkin, kun istuttaessa laitoin niiden juureen kerroksen kuorikatetta hillitsemään rikkaruohojen kasvua. Nyt kuorikatteet ovat jo lähes maatuneet kaikki, mutta asiansa ajoivat hyvin siihen asti, että tuiviot kasvoivat tarpeeksi tuuheaksi ja suureksi. Matalan kasvutapansa vuoksi tuivioita ei ole tarvinnut suojata kevätauringoltakaan. Minut yllätti vain se, että miten nopeasti tuivio loppupeleissä kasvaa. Yksi tuivio peitää parissa vuodessa neliömetrin alan.

Kirsikka Latvian Matala

Muut kasvivalinnat kiviportaiden ympärillä tuli tehtyä ihan fiilispohjalta ja sen pohjalta, että mitä täältä puutarhakaupoista löytyy. Valikoimat Kainuussa ovat harmillisen suppeat. Nukkeruusujen yläpuolelle halusin pienen puun ja ihastuin puutarhakaupassa kirsikkaan. Ihana pikkupuu, joka peittyy joka kevät täyteen valkoisia tuoksuvia kukkia. Kirsikkapuuni on Latvian Matala. Kasvaa korkeudeltaan noin kaksi metriseksi. Eli pieni puu, joka ei peitä näkymää terassilta. Marjojen vuoksi en tätä lajiketta valinnut, vaan sen vuoksi, että näillä korkeuksilla ei puutarhaliikkeissä oikeastaan muita ollut 😉😂

Kirsikkapuita tarvitsee vain harvoin leikata ja ne eivät ole ensimmäisenä jänisten ja rusakoiden ruokalistalla, joten helppohoitoisuutensa vuoksi suosittelen muillekin. Ja kyllä valkoinen tuoksuva kukkapilvi keväällä on lumoava! Sitä on vain vaikea saada kunnolla valokuvaan.

Kirsikkapuun alle istutin maanpeitekasviksi suojaamaan puun juuria pari seppelvarpua (Stephanandra incisa) sekä pari lamohietakirsikkaa (Prunus pumila var. debressa).

Seppelvarpu sekä lamohietakirsikka ovat myös helppohoitoisia rinteeseen hyvin sopivia kasveja, ja ne sopiivat mainiosti puiden alle. Rennon kasvutapansa vuoksi molemmat sopivat täydellisesti kiviportaiden tunnelmaan ja esimerkiksi vaikka muurin päälle. Seppelvarvulla on aika mitättömän näköiset pienet kellertävät kukat, mutta lamohietakirsikan varret peittyvät alkukesästä pieniin valkoisiin kukkiin. Lamohietakirsikan kukkiessa, kiviportailla seistessä ensimmäisenä huomaa ilmassa voimakkaan, mielluttävän tuoksun. Tuoksun lähdettä etsiessä, täytyy kyykistyä alas ja katsoa tarkasti. Silloin kasvin kauniit pienet kukat huomataan kunnolla ja tuoksun syykin selviää.

Lamohietakirsikka kukassa

Tuivioiden yläpuolelle istutin lomittain viisi pensashanhikkia, joista kolme valkoista ja kaksi punaista. Punaiset ovat jääneet pienikokoisiksi, lieneekö väärä kasvupaikka tai -vyöhyke, mutta valkoiset ovat kasvaneet ja kukkineet paremmin ja komeammin. Pensashanhikit kukkivat pitkään ja viihtyvät paahteisellakin paikalla. Ja ne ovat herkän kauniita.

Saimme häälahjaksi suklaakirsikan (Prunus cerasus ´Chokoladnaja´) ja sille oli ehdottomasti oltava paikka kiviportaiden läheisyydessä toisen kirsikkapuun lähellä. Istutimme suklaakirsikan kiviportaiden viereen. Jo silloin jossain ajatuksissani oli laajentaa joskus tulevaisuudessa kivialuetta kattamaan myös suklaakirsikan ympärys. Jos olisin istutusvaiheessa ollut tarpeeksi järkevä, olisin istuttanut suklaakirsikan metrin verran kauemmas portaista, jotta ruohon leikkaaminen kiviportaiden ja suklaakirsikan välistä olisi ollut helpompaa. Silloin ajattelin leikkaavani ruohon siitä trimmerillä, koska sellaisen omistamme. Mutta eihän sitä tule trimmeröityä sitten kuitenkaan. Muutenkin olen yrittänyt päästä eroon puutarhassamme paikoista, joittenka ruohon leikkuu on trimmerin varassa.

Pensashanhikit

Laajentaminen

Kuten jo alussa mainitsinkin, niin kiviportaat ovat minulle ikuinen projekti. Ja olen aloittanut laajetamaan niitä pari vuotta sitten tekemällä pienempää porraspolkua alaspäin. Tämä laajennusprojekti on edelleen kesken. Siihen vaikuttaa pari viimeisintä kesää, jolloin kivien kantaminen ja muutenkin rakentaminen on ollut ajan puutteen vuoksi sekä loppuraskauden takia mahdotonta. Toivon saavani tulevana keväänä tehtyä laajennuksen loppuun. Postaan siitä sitten uuden kuvakollaasin ja kertomuksen.

Laajennuksen yläpuolelta otin pois kolme kartiotuijaa, koska mielestäni ne eivät oikein sopineet siihen. Ja löysin niille paljon paremman paikan etupihalta koiranhäkin vierestä, joten niitä ei ole jäänyt ikävä. Yhden kesän katselin monttuja maassa paikalla, jossa tuijat olivat olleet ja mietin pääni puhki, että mikä/mitkä olisivat ne kasvit, jotka siihen paikalle haluaisin laittaa. Mutta ehdottomasti siihen halusin istuttaa kasveja, enkä laittaa kivetystä. Perennapenkki oli ehdoton ei, koska haluan kiviportaikon pysyvän suht helppohoitoisena ja siinä olevan vain pensaita/puita.

Sitten löysin Hankkijalta alennuslavalta muutamalla eurolla nimettömiä ruusuja, tummanpunaisia ja vaaleanpunaisia. Luulen ruusujen olevan jaloruusuja tai peittoruusuja, en ole aivan varma, mutta omajuurisia ne eivät ole. Olivatpa mitä tahansa, ne ovat kauniita. Väripilkuksi istutin äitini tuliaisen hurmehappomarjan. Hurmehappomarjan kerrotaan kasvavan jopa kaksimetriseksi pensaaksi, mutta jotenkin olen hieman skeptinen sen talvenkestävyydestä meillä. Kyllä se varmasi lumen suojissa pärjää, mutta oksat, jotka jäävät ilman lumisuojaa, paleltunee talvella. Mutta se jää nähtäväksi. Tämä talvi on ensimmäinen talvi kyseiselle kasville meillä.

Toiselle puolelle laajennusta olin jo edellisenä kesänä hankkinut niin ikään alennuksesta muutamalla eurolla tarhapimpinellaruusun 'Tove Jansson' sekä Viljamin keltaruusun (Rosa × harisonii ´Williams Double Yellow´). Molemmat ovat puhtaasti heräteostoksia ja hankin ne siksi, koska niiden nimet kiehtoivat minua todella paljon. Toven ruusu siksi, koska ihailen Tove Janssonia ja hänen kätensä jälkiä taiteilijana ja Viljamin keltaruusu siksi, koska yksi kolmesta pojastani kantaa sitä nimeä.

Tarkoituksenani on tehdä kapeammasta laajennuksesta puoliympyrän muotoinen alue, joka rajautuu suklaakirsikkaan ja alueen sisälle istutan lisää erilaisia ruusuja. Mutta se on vain tämänhetkinen ajatus. Ajatukset ja toteutus muuttunee kuitenkin tekovaiheessa montakin kertaa.