Kohopenkin tekeminen, osa I

Viikko sitten aloitin urakakseni uuden kukkapenkin tekemisen. Päällimmäisenä ajatuksena nostaa ylös ja kunnostaa vanha rikkaruohottunut ja paikkaansa nähden pieni kukkapenkki sekä vähän laajentaa sitä.

Laajentaminen vähän karkasi käsistä. Vähän. Se on aina vaarana, kun vauhtiin pääsee, ettei osaa lopettaa. Jätin silti vielä mahdollisuuden laajentaa penkkiä tästäkin lisää. Ajanmittaan. Helpompi leikata nurmikkoa, kun on yksi iso istutusalue kuin monta pientä..

Aloitin kohopenkin tekemisen poistamalla vanhasta kukkapenkistä reunat. Yksi reuna oli vanha, aivan ihana, kelottunut puu, joka oli jo tähän päivään mennessä alkanut lahoamaan sen verran, että olikin jo aika sanoa sille hyvästi ja kiittää kaikista menneistä vuosista. Kauanhan tuo loppupeleissä on kestänytkin, viitisen vuotta. Ja olisi se pari kesää vielä mennyt tuossakin, ellen olisi ryhtynyt tähän projektiin. Muuten penkin olin ympäröinyt luonnonkivillä.

Yksi reuna kukkapenkistä rajoittuu isoon kiveen, joka on haudattu maansisään ja siitä on vain vähän näkyvissä. Kaivoin kiveä paremmin esille, mutta kokonsa vuoksi en sitä ilman isoa kaivuria tule saamaan ylös. Halusin kiven keskelle kukkapenkkiä ja korostaa sitä parhaani mukaan. Turha sitä on peittääkään, koska silloin kiven päälle saisin vain todella ohuen kerroksen multaa ja vain harva kasvi viihtyy niin vähässä multakerroksessa.

Kukkapenkissä kasvoi keskellä kovia kokenut Sinikka luumupuu sekä rönsyansikkaa ja ahomansikkaa. Ja heinää. Paljon heinää. Luumupuu oli ainoa, jonka jätin paikoilleen. Kaikki muu kasvusto penkistä sai lähteä.

Kanttasin alkuun vanhan kukkapenkin ja poistin nurmikkoa kukkapenkin pohjasta. Kantatessa alkuperäinen suunnitelma laajeni pikkuhiljaa kukkapenkin ulottumaan viereisen päärynäpuun sekä omenapuun ympärille. 

Kanttaaminen ja nurmituppaiden poistaminen on ihanaa. Minä jotenkin pienessä mielessäni nautin siitä suuresti. Voisin kantata vaikka joka päivä, joka ikinen päivä. Ja koko pihan. Mutta kaikista tympeintä on kuskata irroitettuja nurmituppaita kottikärryissä syrjään, pois nurmikolta. Se ärsyttää. Nostella kantatut tuppaat kottikärryyn. Täyttää kottikärry ihan täyteen. Liian täyteen. Koska mitä enemmän vie kerralla, sitä vähemmän on kuormia, joita täytyy viedä pois. Ja sitä suurempi on todennäköisyys, että en huomaa kiveä, lelua tai jotain muuta estettä matkalla ja liian täyteen lastattu epävakaa kuorma kaatuu ennen määränpäätä.

(Täytyy hommata suuremmat kottikärryt. Sellaiset, joissa on kaksi pyörää.)

Halusin kukkapenkkiin korkeuseroja, eli osassa kukkapenkkiä tulee olemaan puolisen metriä korkeammalla kuin ympäristö. Tämän koho-osan tekemisen aloitin laittamalla muualta penkistä poistamiani nurmikkotuppaita ylösalaisin, eli juuret ylöspäin, haluamaani muotoon keskelle kukkapenkkiä.

Laajensin myös viereistä kaariportin kukkapenkkiä. Siinähän se samalla tuli sekin laajennus. Patjarikko kun täytyy jakaa joka tapauksessa, niin nyt sille on paikkakin valmiina...

Kaikista helpoin tapa tehdä kohopenkki on tehdä se nurmikolle suoraan. Silloin nurmikon päälle levitetään paksu kerros sanomalehtiä ja kastellaan ne. Lehtien kastelemminen helpottaa työskentelyä ja saa lehdet asettumaan tiiviimmin paikoilleen. Lehtien tehtävä on estää alhaalta tulevien rikkaruohojen ja ruohon kasvaminen kukkapenkkiin. Ajan mittaan lehdet maatuvat, kun ovat oman työnsä hoitaneet, ja kukkapenkin kasvit saavat lisää hyvää multatilaa juurilleen.

Levittelin keskelle kukkapenkkiä juurituppaiden päälle paksun kerroksen sanomalehtiä ja kastelin ne huolellisesti. Sanomalehtien päälle paksulti multaa ja mullalla muotoilin kukkapenkin kohoumaa vielä tarkemmin.

Yllättävän paljon multaa siihen menee. Laitoin siihen aluksi 400 litraa uutta multaa ja tiedän joutuvani lisäämään sitä, jahka multa vähän painuu sateen jälkeen. Ja sitä mukaa kun istutan penkkiin uusia kukkia.

Asettelin muutamia kiviä tukemaan ja pitämään multaa aloillaan. Sekä tottakai tuomaan kukkapenkkiin erilaisia alueita ja kaunistukseksi. Ovathan kivet kuitenkin todella kauniita.

Tyhjä kangas. Odottaa taiteilijaa nappaamaan käteensä pensselin ja maalaamaan taulun eri väreillä, kukkasilla.

Kukkapenkin muoto ja koko voi vielä muuttua (ja muuttuu), kun ensimmäisen kerran leikataan ruohoa ja todetaan mahdolliset vaikeat kohdat. Onhan tavoitteena kuitenkin toimiva ja helposti hoidettava puutarha.

En vielä tiedä rajaanko kukkapenkkiä muuten kuin kanttaamalla. Harkitsen eri vaihtoehtoja. Ajatuksena mietin myös sitä, että rajaisin kivillä vain osan penkistä ja loput vain kanttaisin. Sellainen vähän erilainen tyyli.