Lumen ja jään keskeltä ponnistavat ne, joilla kaikista eniten kiire...
Tänään lumi on saanut kyytiä auringolta. Nyt melkein jo kumpparin varressa riittää pituus, kun kaahlaa hangen läpi tutkimaan kukkapenkkien tilannetta.
Se on toukokuu ja vielä on korkeat hanget. Mutta silti hakien läpi, pienestä sulaneesta paljaasta pälvestä sinnikkäimmät keväiset ystävämme jaksavat kurkottaa kohti aurinkoa. Pienet lupaukset keväästä antaa toivoa ja intoa odottaa lumien sulamista.
Näyttää ainakin tällä hetkellä siltä, että lähes kaikki viime syksynä istuttamani sipulikasvit ovat talvesta selvinneet. Kaikkien kohtaloa en vielä tiedä, koska osan päällä on paksu lumivaippa. Mutta ne kohdat pihalla, josta lumi on jo sulanut, on paljon pieniä kukkasia nousemassa kurkkimaan aurinkoa. Huvittavaa toisaalta katsoa, kun tulppaanit ovat päättäneet nostaa päätään hangen läpi. Ne ovat päättäneet kasvaa kalenterin mukaan, ei niinkään sään mukaan 😆
Eniten minua huolettaa särkyneensydämen alut. Osa oli jo paleltunut pakkasyössä. Muiden päälle olen päivittäin käynyt lapioimassa lunta päälle suojaksi.
Krookusten, tulppaanien sekä särkyneidensydämien lisäksi maasta ovat jo päätään nostaneet pionit, kevättähdet, päivänliljat sekä kruunuvuokot. Kruunuvuokon, eli anemonen, ei sanota pärjäävän maassa talven yli, vaan suositellaan mukuloiden nostamista ylös talveksi. Koskaan en ole niitä nostanut. Osa on selvinnut talvesta, osa ei. Mutta huvittavaa on, että nyt kruunuvuokko, joka on jo maasta noussut, on kasvattanut heti nupun, ennen lehtiä.
Kyllä se kevät siellä on. Hitaasti, mutta varmasti.
Tänään lumi on saanut kyytiä auringolta. Nyt melkein jo kumpparin varressa riittää pituus, kun kaahlaa hangen läpi tutkimaan kukkapenkkien tilannetta.
Se on toukokuu ja vielä on korkeat hanget. Mutta silti hakien läpi, pienestä sulaneesta paljaasta pälvestä sinnikkäimmät keväiset ystävämme jaksavat kurkottaa kohti aurinkoa. Pienet lupaukset keväästä antaa toivoa ja intoa odottaa lumien sulamista.
Näyttää ainakin tällä hetkellä siltä, että lähes kaikki viime syksynä istuttamani sipulikasvit ovat talvesta selvinneet. Kaikkien kohtaloa en vielä tiedä, koska osan päällä on paksu lumivaippa. Mutta ne kohdat pihalla, josta lumi on jo sulanut, on paljon pieniä kukkasia nousemassa kurkkimaan aurinkoa. Huvittavaa toisaalta katsoa, kun tulppaanit ovat päättäneet nostaa päätään hangen läpi. Ne ovat päättäneet kasvaa kalenterin mukaan, ei niinkään sään mukaan 😆
Eniten minua huolettaa särkyneensydämen alut. Osa oli jo paleltunut pakkasyössä. Muiden päälle olen päivittäin käynyt lapioimassa lunta päälle suojaksi.
Krookusten, tulppaanien sekä särkyneidensydämien lisäksi maasta ovat jo päätään nostaneet pionit, kevättähdet, päivänliljat sekä kruunuvuokot. Kruunuvuokon, eli anemonen, ei sanota pärjäävän maassa talven yli, vaan suositellaan mukuloiden nostamista ylös talveksi. Koskaan en ole niitä nostanut. Osa on selvinnut talvesta, osa ei. Mutta huvittavaa on, että nyt kruunuvuokko, joka on jo maasta noussut, on kasvattanut heti nupun, ennen lehtiä.
Kommentit
Lähetä kommentti