Siirry pääsisältöön

Paras raparperipiirakka, ikinä!


"Äidin kasvimaalla, raparperin alla, 
sammakolla koti oli kultainen.
Kirkas lehtikatto, alla multamatto,
hirsiseinä vihreä ja punainen."


Hoilottelin tuota vanhaa lastenlaulua tänään, kun ulkona lasten kanssa touhuttiin. Minä en yleensä juurikaan lauleskele, joten pojat olivat vähän ihmeissään ja pyysivät samaa veisua hoilaamaan useamman kerran. Neljännen hoilotuksen jälkeen oli jo pakko kieltäytyä uusintatoivomuksista. "Heittele vaikka ennemmin pikkukivillä..." on kommentti, jonka yleensä kuulen, kun loilotteleemaan alan. Niinpä.


Ja siitä se ajatus sitten lähti. Yleisön toivomuksesta tänään leivoin raparperipiirakkaa. Ja voi himskatti, miten tuli hyvää! Raparperin palat upposivat uunissa taikinan sisään ja pehmenivät siellä oikein makeiksi ja suussa sulaviksi. 


Tässä ohjetta kaikista parhaimpaan raparperipiirakkaan:


6 dl piimää tai rahkaa
5 dl sokeria
200 g sulatettua voita
10 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
Raparperia pilkottuna (minä laitoin tähän noin 3 dl, mutta olisipa voinut olla jopa tupla määrä helposti)
sekä pinnalle kanelia ja sokeria maun mukaan

Sekoita piimä ja sokeri keskenään. Sulata voi ja anna hieman jäähtyä. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää niitä taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. 
Levitä taikina korkeareunaiselle uunipellille leivinpaperin päälle ja pinnalle pilkotut raparperit. 
Lopuksi ripottele pinnalle sokeria ja kanelia oman maun mukaan. 
Paista piirakka uunin keskitasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. 

Lämpimän piirakan päälle viipale vaniljajäätelöä tai loraus vaniljakastiketta. Ai että!


Piirakasta tuli oikein paksu ja todella mehevä ja ilmava. Syksymmällä teen tällä ohjeella myös omenapiirakkaa happamista omenista. Ensi kuussa on vanhimman ja nuorimman pojan synttärit. Voisipa niihin juhliin leipoa tämän helpon piirakan yhdeksi tarjottavaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen pioni

Pioni, tuo paljon puhuttu, paljon huhuttu, puutarhan kruunu. Pionin istuttamiseen ja hoitoon liitetään lähes salaseuramaisesti erilaisia uskomuksia ja myyttejä. Sen kerrotaan olevan vaikea, lähes mahdoton kasvattaa kukkivaksi. Vaatii liki päällä seisontaa, loitsuja ja roppakaupalla hyvää tuuria, että sen saa kukoistamaan ja kasvamaan vuodesta toiseen. Ja höpön höpö! Myytit pioneista kannattaa heittää kertaheitolla romukoppaan. Jokaisella puutarhan perennalla on omat kasvuvaatimuksensa. Niin myös pioneilla. Mutta ne eivät ole tähtitiedettä. Tässä muutama tiukasti ihmisiin iskostunut myytti pioneista. Pioni ei pidä siirtämisestä. Jos sitä siirtää, niin saa kukintaa odottaa useita vuosia. Tarua Komeasti kukkivankin pionin voi jakaa ja siirtää. Tarkastele vain alkuperäistä istutuspaikkaa ja istutta pionin uuteen paikkaan, jossa sillä on samanlaiset kasvuolosuhteet. Etkä menetä seuraavan kesän kukintaa.  Paras siirtoaika on syksyllä, elokuun lopussa, kun kasvuaika ei ole...

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...