Siirry pääsisältöön

Koiranhäkin ikuisuusprojekti loppusuoralla

Yksi ikuisuusprojekteistani, koiranhäkin ympäristön siistiminen ja kaunistaminen alkaa olla loppusuoralla.

Viime kesän vain haaveilin ja tuskailin joka kerta, kun etuovesta astuin ulos ja näin keskeneräisen rikkaruohottuneen kauhistuksen.

Koiranhäkki on meillä pihassa keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Se on suoraan etuoven edessä. Sen näkee kaikki, jotka tulevat pihaan ja sen ympäristön siistiminen on ollut liian pitkään tehtävälistalla.
Aina välillä olen saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut mahdottomalta tuntuvan homman. Ja aina olen keksinyt jotain muuta mielekkäämpää tekemistä.

Paljosta se ei ole ollut kiinni. Muutaman neliön kokoinen ala, joka on odottanut sitä, että se joskus tehdään loppuun. Saatetaan päätökseen homma, joka on aloitettu jo pari vuotta sitten.


Kimmokkeen lopulliseen siistimiseen sain, kun bongasin Kajaanin K-raudasta helmiorapihlajan. Niin kaunis, niin ihana! Salaa olen haaveillut jo vuosia kyseistä puuta pihaamme. Ja nyt se oli siellä, suoraan edessäni. Kuin odottaen pääsevänsä meille.

Kun päätös puun ostamisesta sai lopullisen siunauksensa, lähdimme Harrin kanssa sitä sieltä ostamaan. Sanoin ennen lähtöä, että on tulossa peräkärryreissu, mutta silti jätimme kärryn matkasta. Ostin kolme helmiorapihlajaa. Itselle yksi ja äidilleni kaksi. Reissu kärryn kanssa puita hakemaan piti tehdä sitten parin päivän päästä uudestaan. 

Ja kun puu oli hankittu, oli aika tarttua lapioon ja alkaa kaivamaan rikkaruohikkoa juurineen irti. 
Helpommin sanottu kuin tehty. Lapiolla ei voi kaivaa kunnolla, kun alla on puolen nyrkin kokoisia kiviä kauttaaltaan. Kanttausrauta on tässä vielä huonompi vaihtoehto. Monta monituista työkalua kokeilin ja tuskassa mäkeen heitin. Kunnes huomasin parhaimman apuvälineen olevan pieni istutuslapio. Sen sain ujutettua jotenkin rikkaruoholaatan alle ja nitkuttamalla ruoholaattoja irti. 

Onneksi ei ole satanut pitkään aikaan ja maa oli todella kuivaa. Se auttoi huomattavasti. Lopulta aikaa rikkaruohojen poistamiseen ei mennyt kuin reilu kaksi tuntia. Eli ei se nyt niin mahdoton homma sitten ollutkaan. Kehtuuttanut vaan vissiin on. 


Mutta nyt se on tehty. Rikkaruohot on pois ja maa-aines haravoitu siistiksi. Helmiorapihlaja istutettu kasvamaan ja toivottavasti joskus varjostamaan koiranhäkkiä pahimmalta paahteelta.

Vielä katekankaiden levitys ja kivet paikoilleen. Harmi vain, kun kivet loppuivat kesken ja jouduin jättämään homman vielä pikkasen vaiheeseen... Mutta suurin ja ikävin osa on valmis ja helpoin ja mukavin homma enää edessä. 







Ja koiranhäkin ilme muuttui ja siistiytyi kerralla. Nyt muu sepeli ja nurmikon reuna-alueet näyttävät niin epäsiisteiltä...

Onneksi Harrilla alkoi kolmen viikon kesäloma, niin eiköhän tämäkin projekti saada valmiikti tämän kesän aikana :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...

Kohopenkin tekeminen, osa I

Viikko sitten aloitin urakakseni uuden kukkapenkin tekemisen. Päällimmäisenä ajatuksena nostaa ylös ja kunnostaa vanha rikkaruohottunut ja paikkaansa nähden pieni kukkapenkki sekä vähän laajentaa sitä. Laajentaminen vähän karkasi käsistä. Vähän. Se on aina vaarana, kun vauhtiin pääsee, ettei osaa lopettaa. Jätin silti vielä mahdollisuuden laajentaa penkkiä tästäkin lisää. Ajanmittaan. Helpompi leikata nurmikkoa, kun on yksi iso istutusalue kuin monta pientä.. Aloitin kohopenkin tekemisen poistamalla vanhasta kukkapenkistä reunat. Yksi reuna oli vanha, aivan ihana, kelottunut puu, joka oli jo tähän päivään mennessä alkanut lahoamaan sen verran, että olikin jo aika sanoa sille hyvästi ja kiittää kaikista menneistä vuosista. Kauanhan tuo loppupeleissä on kestänytkin, viitisen vuotta. Ja olisi se pari kesää vielä mennyt tuossakin, ellen olisi ryhtynyt tähän projektiin. Muuten penkin olin ympäröinyt luonnonkivillä. Yksi reuna kukkapenkistä rajoittuu isoon kiveen, joka...