Siirry pääsisältöön

Peto puutarhassa

Torstaita vasten yöllä puutarhassamme vieraili peto. Peto tiesi mitä tulla hakemaan. Se röyhkeä kusipää.

Se, kumppanineen, on pyörinyt ja tutkaillut paikkoja lähitienoilla jo pidemmän aikaa. Meille se tuli keskelle pihaa, röyhkeästi.

Se oli ensin yrittänyt päästä katon kautta häkkiin ja koppiin. Siitä muistona on jäänyt vain säleitä katon puisista reunoista siellä täällä.


Sitten se oli kokeillut onneaan häkin reunatolppia repiessään. Hampain ja kynsin raastanut, repinyt verkon vierestä puisia runkotolppia. Samalla telmunnut alleen tuuhean kasvuston, isoja puskia vadelmaa, pitkiä horsmia...



Lopulta se oli huomannut kopin seinälaudat heikoimmaksi kohdaksi. Raapinut, raastanut, repinyt laudat irti kopin seinästä. Ja ottanut sen mitä se tuli hakemaan. Pupun. 


Poikien lemmikkipupu joutui ahman herkkuateriaksi elokuun viimeisenä päivänä. Ahma, tuo erämaiden arka asukki... Ja paskat.

Pupun häkki on ollut sijoitettuna lähelle ulko-ovea ja niin, että keittiön ikkunasta on pöydän ääressä istuessaan voinut katsella puppelin touhuja. Pupun häkki oli koiranhäkin takana, alle kahden metrin päässä koirasta. Pupun häkki on ollut keskellä meidän pihaa! Ja silti, silti tuo erämaiden arka kusipää, peto perkele, kävi hakemassa lasten lemmikin maukkaksi ateriakseen.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Varpuslintu2. syyskuuta 2017 klo 15.42

    Oho, voi ei. :( Mistä tiedät, että se oli ahma? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi5. syyskuuta 2017 klo 12.33

      Ahma(t) ovat terrorisoineet tätä Sotkamon ja Kajaanin alueita koko loppu kesän ja alkusyksyn. On useammasta pihasta lähteneet kissat, kanat, kanit... ahman suuhun. Ne ovat jo niin röyhkeitä, että eivät pelkää juurikaan ihmisiä, vaan näköhavaintoja tulee vähän väliä.

      Ja tämän meidän tapauksessa on metsästäjät (miehenikin on metsästäjä) käyneet tunnistamassa jäljet ahman jäljiksi.

      Poista
  2. Maatiaiskanasen Elämää2. syyskuuta 2017 klo 22.52

    Voi ei :( Otan osaa. Tosi kurjaa. Harmittaa tälläiset aina etenkin lasten kohdalla, toki myös aikuisten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi5. syyskuuta 2017 klo 12.34

      Kiitos osanotosta. Pojille tuli tottakai itku, mutta he ovat positiivisella mielellä ja varmoja siitä, että keväällä otetaan uusi pupu... (minä en niinkään ole asiasta ihan varma...)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen pioni

Pioni, tuo paljon puhuttu, paljon huhuttu, puutarhan kruunu. Pionin istuttamiseen ja hoitoon liitetään lähes salaseuramaisesti erilaisia uskomuksia ja myyttejä. Sen kerrotaan olevan vaikea, lähes mahdoton kasvattaa kukkivaksi. Vaatii liki päällä seisontaa, loitsuja ja roppakaupalla hyvää tuuria, että sen saa kukoistamaan ja kasvamaan vuodesta toiseen. Ja höpön höpö! Myytit pioneista kannattaa heittää kertaheitolla romukoppaan. Jokaisella puutarhan perennalla on omat kasvuvaatimuksensa. Niin myös pioneilla. Mutta ne eivät ole tähtitiedettä. Tässä muutama tiukasti ihmisiin iskostunut myytti pioneista. Pioni ei pidä siirtämisestä. Jos sitä siirtää, niin saa kukintaa odottaa useita vuosia. Tarua Komeasti kukkivankin pionin voi jakaa ja siirtää. Tarkastele vain alkuperäistä istutuspaikkaa ja istutta pionin uuteen paikkaan, jossa sillä on samanlaiset kasvuolosuhteet. Etkä menetä seuraavan kesän kukintaa.  Paras siirtoaika on syksyllä, elokuun lopussa, kun kasvuaika ei ole...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...
Lähetä kommentti
Lue lisää