Siirry pääsisältöön

Sunnuntain tuumailuja

Viime yönä oli yksinäinen puppeli käynyt hyppimässä talon vieressä, etupihalla. Metrin päässä kodinhoitohuoneen ovesta. Kaikki omenapuut, luumupuut ja päärynäpuu ovat edelleen kauenpana koskemattomana, eli kahvinpurut puiden ympärillä lienee toimineet toivotulla tavalla. Silti kävin tänään lisäämässä kahvia hangille, koska uutta lunta on satanut entisten päälle. Eihän vara venettä kaada. Enää tässä vaiheessa, talven loppusuoralla, en haluaisi antaa jäniksille avointa herkkutarjotinta suoraan ristiturvan eteen.

Toivo kevään etenemisestä pilkahtelee samaa tahtia, kun aurinkokin näyttäytyy pilvimassan takaa. Tänään aurinko paistoi toisinaan oikein komeasti paljastaen karulla kovalla valollaan tahmaiset sormenjäljet ja talven liat ikkunoissa. Mutta tuuli on ollut koko päivän kylmä ja puuskainen. Isot männyt kumartivat tuulen voimasta komealle kaarelle ja kahvia hangille leittäessä tuuli vei ison osan puruista mukanaan matkan päähän. No, nyt kahvia on suuremmalla alalla pitkin hankia, niin ehkäpä se on vain hyvä juttu. Pysyvät vemmelsääret entistä kauempana puistani. Saisi kyllä jo pika pikaa aurinko ottaa ylivallan talvesta ja sulatella nuo paksut hanget matalaksi paljastaen kaiken, mihin viime syksynä kaikki jäi. Lienee lapioden terät ottaneet vähän ruostetta pintaansa ulkona, mutta täytyy keväällä vaikka teroittaa ne uuteen uskoon, kun niiden käyttöaika taas koittaa.


Vaikka talvi vielä pitää tiukasti otettaan, niin tulppaanit sisällä maljakossa piristävät kummasti päivää. Näin auringon valon lisääntyessä päivä päivältä yhä enemmän, sitä kaipaa piristystä talven nuhjuiseen kotiin ja ainakin kerran viikossa tulee ostettua kimppu tuoreita kukkasia. Leikkokukista tulppaanit ovat suosikkejani. Harrikin on ottanut ihanasti huomioon minut kukkasilla muutaman kerran. 💕

Noin viikko sitten idätyslautalle laittamani kirsikkatomaattien siemet ovat kaikki lähteneet jo itämään. Laitoin muka muutaman lisäsiemenen siltä varalta, että kaikki eivät itäisikään. Mutta näyttääpä siltä, että minulla on taas antaa jakoon ihmisille muutama tomaatintaimi, jahka saan ne istutettua ruukkuun ja multaan. Särkyneessäsydämessä ei ole vielä ole mitään elonmerkkejä, mutta siinäpä saattaakin kestää jokunen tovi.




 Lumien sulamista odotellessa... 😀



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohopenkin tekeminen, osa I

Viikko sitten aloitin urakakseni uuden kukkapenkin tekemisen. Päällimmäisenä ajatuksena nostaa ylös ja kunnostaa vanha rikkaruohottunut ja paikkaansa nähden pieni kukkapenkki sekä vähän laajentaa sitä. Laajentaminen vähän karkasi käsistä. Vähän. Se on aina vaarana, kun vauhtiin pääsee, ettei osaa lopettaa. Jätin silti vielä mahdollisuuden laajentaa penkkiä tästäkin lisää. Ajanmittaan. Helpompi leikata nurmikkoa, kun on yksi iso istutusalue kuin monta pientä.. Aloitin kohopenkin tekemisen poistamalla vanhasta kukkapenkistä reunat. Yksi reuna oli vanha, aivan ihana, kelottunut puu, joka oli jo tähän päivään mennessä alkanut lahoamaan sen verran, että olikin jo aika sanoa sille hyvästi ja kiittää kaikista menneistä vuosista. Kauanhan tuo loppupeleissä on kestänytkin, viitisen vuotta. Ja olisi se pari kesää vielä mennyt tuossakin, ellen olisi ryhtynyt tähän projektiin. Muuten penkin olin ympäröinyt luonnonkivillä. Yksi reuna kukkapenkistä rajoittuu isoon kiveen, joka...
Lähetä kommentti
Lue lisää