Kevättä kaupoilla

Kukkasipuli ja -juurakoiden valikoimaa 3.3.

Kävin tänään kaupassa ostoksilla viikonloppua ja alkavaa lasten hiihtolomaa varten. Tottakai olin jo osannut odottaakin, että pian ensimmäiset kukkasipulit ja juurakot tulevat kauppojen hyllyille. Koska maaliskuu. Mutta silti ne ensimmäiset sipulit, mitä kaupassa näin, hätkähdytti ja pistivät sydämeni pamppailemaan. Innostus siitä, että mitä kaikkea uutta tänä vuotta kauppoihin tulee tuttujen, joka vuotisten sipuleiden ja juurakoiden rinnalle. Ensimmäinen kunnon konkreettinen lupaus kevään saapumisesta.

Kevätkurjenmiekkoja

Jaloangervoja

Mutta valikoima esimerkiksi viime vuoteen verrattuna on kyllä vielä tällä hetkellä pettymys. Viime vuonna tähän aikaan oli jo mm. liljojen sipuleita enemmän. Nyt niitä oli vaan muutama hassu. Puuliljoja lähes kaikki. Täysin samoja kuin edellisvuosina. Ja minulla on jo niitä kaikkia. Mikäli sikäli ne ovat talvesta selvinneet.
Daalioita olikin sitten taas hyllyt pullollaan. Niiden kasvattamiseen en ole vielä oikein innostunut. Kauniitahan ne ovat, niin paljon eri värisiä ja mallisia, että varmasti jokaisen mieleen löytyy jotain. Mutta syksyisin, kun muutenkin alkaa tulemaan pieni puutarhaähky ja toisaalta ei haluaisi luovuttaa vielä irti kesästä, niin sitä vitkuttelee aina turhan pitkään syystoimissa, että osa jää aina tekemättä. Ja daalioiden juurakoiden talvettaminen ei ole mielessä todellakaan päällimmäisenä.

Viime kesän siemeniä teepusseissa

Kävin myös viime kesästä jääneet siemenvalikoimani läpi. Syksyllä sain kerättyä olosuhteisiin nähden hyvän saaliin siemeniä, joista suurin osta tietenkin unikon siemeniä. Mutta nehän ovatkin todella helppoja isoista siemenkodista kaadella talteen. Unikot ovat idioottivarmoja itämään. Ne kylvän keväällä suoraan kasvupaikalleen. Niitä on varmasti kylväytynyt myös itsekseenkin pitkin pihaa ja puutarhaa. Mutta eipä haittaa. Jokainen itänyt siemen on iloinen yllätys.
Löytyy minulta pari pussillista patjarikkoakin. Patjarikon siemenille ajattelin tehdä kahdenlaista käsittelyä; osaa kokeilen esikasvattaa, osan kokeilen kylvää suoraan ulos. Katsotaan mitä saan itämään ja millä käsittelyllä.. Ja muutama siemen valkoista särkynyttäsydäntä. Haluan kokeilla särkyneensydämen idätystä ja laitoin siemenet kylmäkäsittelyyn pariksi viikoksi jääkaappiin. Kokeillaan mitä tapahtuu, kun laitan siemenet multaan.

Patjarikko kukassa

Ensimmäiset kukkasipulit kaupoissa sai minut selailemaan myös netissä eri puutarhakauppojen sivuja. Ja taas, niin kuin monena keväänä ja kesänä, ihastuin Cora Louise Itoh-pioniin. Sen herkkyys ja väri, satumainen kauneus... Se on vaan niin uskomattoman kaunis. Monena vuonna olen päättänyt hankkia sen viimein meille, mutta sitten syystä tai toisesta pioni on jäänyt hankkimatta. Viime vuonna se oli kaikkialta loppu, kun viimein päätin tilata sen. Tänä vuonna tilaan ja saan sen. Vaikka itselleni syntymäpäivälahjaksi. Lupaan sen.

Itoh-pioni Cora Louise (kuva: www.viherpeukalot.fi)

Kun päätös Cora Louisen hankinnasta on nyt tehty, niin sitten alkaakin kova ajatustyö siitä, että mitä muita perennoja herkän kauniin pionin kanssa samaan kukkapenkkiin haluan istuttaa. Värimaailma on kuitenkin selvä. Tämän pionin seuraan haluan vain valkoista ja lilaa kukkaa. Niin, että värimaailma tukee ja korostaa pionin väriä ja komeutta. Jotain matalaa eteen, ehkä kurjenpolvea ja taakse/sivuun perennaa, jossa lehtien muoto poikkeaa sitten muista. Kurjenmiekkaa ehkä. Liian tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä, ettei luo itselleen liikaa paineita kyseisten perennojen hankintaan. Kainuun valikoimiin jos on tyytyminen, niin suunnitelma ja valinta on tehtävä vasta kaupassa. Ainahan voin tehdä mieluisan suunnitelman, mutta ottaa huomioon myös varasuunnitelman sekä varasuunnitelman varasuunnitelman. Sitä paitsi toisinaan suunnitelmat voivat mennä uusiksi puutarhaliikkeissä ihan kokonaan, jos vastaan tulee jotain aivan ihanaa, mitä ei vaan voi ohittaa. Niitä ihania heräteostoksia. Siksipä minulla on aina puutarhassa oma paikka näille heräteostoksille, josta voin sitten siirtää perennoja ja pensaita niiden lopulliselle kasvupaikalle. Yleensä se heräteostokset ovat niitä kaikken parhaita ja tärkeimpiä hankintoja. On ihanaa lähteä etsimään inspiraatioita puutarhakaupoille, kun kasvin näkee edessään konkreettisesti.

Vai istuttaisinko Cora Louisen muiden pionien joukkoon, pitkään pionipenkkiin? Tämänkin vaihtoehdon pidän vielä avoinna. Cora Louise on kyllä värinsä puolesta aivan erilainen kuin muut pitkän pionipenkin pionit, joten en ehkä istuttaisi sitä siihen. Etupihalle lähelle pionipenkkiä kylläkin. Mutta omaan erilliseen penkkiin, jossa Cora Louise saa olla kukkapenkin kuningatar. Vai laajentaisinko pionipenkkiäni niin, että saisin tehtyä sinne tälle pionille oman paikan. Sellaisen, jossa pioni pääsisi näyttämään kaiken kauneutensa jäämättä muiden varjoon. Vaihtoehtoja on monia ja lumien sulaessa niitä putkahtelee lisää. Suunnittelu ja haaveilu on ihanaa.

Pionipekki 6/2016. Rakennettu 2015.

Olen luvannut lapsilleni tehdä ensi keväänä kauko-ohjattaville autoille radan. Rata toimisi samalla kukkapenkin reunuksena ja polkuna, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai kolme. Kasvivalintojen on siis oltava sellaisia, että ne kestävät jonkin verran jopa polkemista tai kauko-ohjattavalla autolla päälle ajamista. Silloin pioni ei ole oikea valinta kyseiseen penkkiin. Ainakaan Cora Louise. Ellen sitten tee pionin ympärille tukevaa aitaa, johon uskaltaa vauhdilla ajellakin. Tätä mahdollisuutta täytyy vielä pohtia.

Paikka kukkapenkkiautoradalle on jo päätetty. Sen paikka on keinun vieressä, mistä joudun nostamaan joka tapauksessa pienen kukkapenkin ylös ja tekemään tilalle uuden. Kukkapenkki on alun alkaen ollut vähän vääränlainen, liian pieni paikkaansa nähden ja se on rikkaruohottunut kokonaan. Tällä hetkellä siinä kasvaa pari rönsyansikkaa, pieni Sinikka luumupuu sekä metsämansikkaa. Ja rikkaruohoja. Paljon rikkaruohoja. Tässä penkissä ei ole tehty kunnon pohjatöitä ja sen sitten huomaa. Yritin etsiä koneeltani kuvia tästä kyseisestä kukkapenkistä, mutta olen näemmä jättänyt penkin kuvaamisen väliin viime vuosina. Johtuen juurin siitä rikkaruohojen määrästä 😂 Luumupuun jätän paikoilleen, mutta kaikki muut nostan penkistä pois. Rönsyansikat laitan muualle, mutta metsämansikoita en säästele. Niitä meillä on joka paikassa. Ja sijaintinsa puolesta tämä paikka on autoradalle paras. Se on lähellä leikkipaikkaa ja minulla on suora yhteys keittiön ikkunasta seurata lasten leikkiä.

Tämä penkki on ollut toisaalta sellaisen oman kokeilun kohteena, jossa seuraan, miten kahvinsakoilla lattoittaminen vaikuttaa mansikoiden kasvuun ja marjojen kokoon. Koska meillä on metsämansikkaa monessa paikassa, niin olen tähän penkkiin käynyt nakkaamassa lannoitteeksi lähes kaikki kahvinsakat, mitä meiltä kerääntyy. Ja tulosta olen saanut. Mansikat, jotka ovat saaneet kahvinsakkoja, ovat paljon suuremmat kuin mansikat, jotka eivät ole niitä saaneet tai ovat saaneet jotain muuta lannoitetta. Eli kahvinsakat ahomansikoiden lannoittamiseen ovat täydellinen valinta.

Tämän kirjoituksen perusteellakin huomaa, miten ajatukseni lähtevät vaeltelemaan suuntaan jos toiseenkin, kun on kyse puutarhasta. Lienee monella muullakin puutarhaan höyrähtäneellä olevan samankaltaisia oireita näin kevään lähestyessä. Tuntuu kuin aivot heräisivät takaisin eloon, silmät kirkastuvat ja vain toinen samanlainen hullu tajuaa, mitä itse päässään käy parasta aikaa läpi 😂 Ja se tunne, kun sydän meinaa pakahtua ulos rinnasta aina, kun ajatteleekaan puutarhaa ja kevättä. Se tunne vain voimistuu päivä päivältä, auringon valon lisääntyessä. Kevät! Ala tulla jo!