Ulkona tuuli pyörittää lumesta korkeita kasoja ajotielle ja maisema ikkunasta on mustavalkoinen. Menossa on helmikuun viimeinen viikko ja talvi on kauneimmillaan.
Minulla ajatukset ovat olleet suunnattuina jo pitemmän tovin kevääseen. Niin. Kevät. Ajatuksesta jo sydänalassa muljahtaa. Kevät.
Ensimmäiset taimien kevätkuvastot tulivat postissa jo pari viikkoa sitten. KodinKukat ja Flör. Harri oli töistä tullessaan napannut postin laatikosta ja mielessään tuumaillut, että piilottaa kuvastot minulta. Vissiin on hänellä jäänyt hyvään muistiin edellisvuosien vouhotukset, viime vuosi niistä pahin. Taimipurkkeja, multapusseja... ensin valtasin kodinhoitohuoneen pöydät ja lattian. Tilan loputtua vuorossa oli meidän makkari. Lopussa jo keittiön sivupöytä. Lupasin, että tänä vuonna ei touhotus pääse karkaamaan niin käsistä.
Tosiaan Harri tuumasi kotiin tullessa, että oli piilottaa kuvastot minulta, kuten ennen joulua tuli jemmattua lelukuvastot lapsilta. Ja antaa ne minulle sitten joskus sopivalla hetkellä. Se sopiva hetki olisi ollut silloin, kun kotona on akanilma. Akanilma olisi rauhoitettu antamalla akalle taimikuvasto käteen, niin kotiin olisi tullut rauha, minun linnoutuessa mairea hymy kasvoillani sohvan nurkkaan huokailemaan ihastuksesta ja selailemaan kuvastoja kuin kallistakin aarretta, näkemättä ja kuulematta mitään, mitä ympärillä tapahtuu. Sellainen suunnitelma miehelläni oli. Onneksi se suunnitelma ei toteutunut. Koska rauhan laskeutumisen sijaan olisi saattanut syttyä kovempikin myräkkä. Ettäs uskaltaakin piilottaa minulta kukkien kevätkuvastot!
Viime vuonna tilasin KodiKukilta perennoja. Sammalleimua ja tarhapunahattua. Sammalleimut yllättivät positiivisesti. Vaikka taimet olivat pikkiriikkisen pieniä, niin ne kesän aikana kasvoivat isoiksi puskiksi. Taimien koon vuoksi istutin ne ehkä hivenen liian tiheään ja luultavasti joudun jo kesällä tai viimeistään syksyllä jakamaan taimia ja siirtämään niitä toisaalle. Jee 😄
Kukkimaan ne eivät vielä viime kesänä kerenneet, mutta toivottavasti tänä keväänä ne näyttävät komean kukkaloistonsa. Punahatut taas eivät minun käsittelystä niinkään tykänneet. Pari kuoli jo taimien kastatusvaiheessa sisällä ja ne mitä ulos sain, niin kituisena kasvoivat vaivoin. Keväällä katson sitten niidenkin tilanteen ja jos ne ovat talvesta selvinneet, niin siirrän ne jonnekin muualle paremmalle paikalle.
Tilasinpa Flöriltäkin viime keväänä. Viime keväänä se tosin oli vielä Kauppilan puutarha. Muutama viikko takaperin mietin kuumeisesti, että mikä oli se puutarha, josta ne pionien juurakot tilasin... en löytänyt netistä mitään tutun kuuloista puutarhaa, jonka sivut vastaisivat muistikuvaa kyseisestä puutarhasta. Kunnes postissa tuli Flörin kuvasto. Niin, Kauppilahan se oli! Pionien juurakot sieltä olivat aivan uskomattoman komeita ja lähtivät todella hyvin kasvamaan. Tänäkin vuonna lehteä selatessa pionit sykähdyttävät eniten. Sulaisi vaan nuo nietokset pika pikaa pois, että näkisin mitä viime vuonna istutetuille pioneille kuuluu!
Viime vuonna tein ulko-oven viereen uuden kukkapenkin, tällä kertaa ihan ajatuksella ja tein tarkat suunnitelmat pohjapiirustuksineen jo tammikuussa. Hullua, ehkä joo. Mutta sille tuskalle ja palolle päästä touhuamaan ulkona puutarhassa... Sille ei vaan voi mitään, kun se iskee. Ja se iskee aina, kun päivä alkaa pitenemään, valon määrä kasvaa.
Penkkiin tuli muiden perennojen lisäksi pioneista kaksi Black Beautya ja kaksi Fesiva Maximaa sekä yksi Shirley Temple. Toivottavasti ainakin nuo Black Beautyt on hengissä. Kesällä kun tuo samperin rakki hyppi minun kukkapenkissä ja kaikista yllämainituista, Shirleytä lukuunottamatta, pioneista katkesi varret. Eikä saman kesän aikana yksikään kasvattanut niihin uusia. Eipä silloin naurattanut, eikä oikein hihitytä vieläkään. No, kevät näyttää hankkiiko isäntä minulle uudet pionit vai selvittiinkö vain yhden kesän kestävällä kiukulla.😉
Minulla ajatukset ovat olleet suunnattuina jo pitemmän tovin kevääseen. Niin. Kevät. Ajatuksesta jo sydänalassa muljahtaa. Kevät.Ensimmäiset taimien kevätkuvastot tulivat postissa jo pari viikkoa sitten. KodinKukat ja Flör. Harri oli töistä tullessaan napannut postin laatikosta ja mielessään tuumaillut, että piilottaa kuvastot minulta. Vissiin on hänellä jäänyt hyvään muistiin edellisvuosien vouhotukset, viime vuosi niistä pahin. Taimipurkkeja, multapusseja... ensin valtasin kodinhoitohuoneen pöydät ja lattian. Tilan loputtua vuorossa oli meidän makkari. Lopussa jo keittiön sivupöytä. Lupasin, että tänä vuonna ei touhotus pääse karkaamaan niin käsistä.
Tosiaan Harri tuumasi kotiin tullessa, että oli piilottaa kuvastot minulta, kuten ennen joulua tuli jemmattua lelukuvastot lapsilta. Ja antaa ne minulle sitten joskus sopivalla hetkellä. Se sopiva hetki olisi ollut silloin, kun kotona on akanilma. Akanilma olisi rauhoitettu antamalla akalle taimikuvasto käteen, niin kotiin olisi tullut rauha, minun linnoutuessa mairea hymy kasvoillani sohvan nurkkaan huokailemaan ihastuksesta ja selailemaan kuvastoja kuin kallistakin aarretta, näkemättä ja kuulematta mitään, mitä ympärillä tapahtuu. Sellainen suunnitelma miehelläni oli. Onneksi se suunnitelma ei toteutunut. Koska rauhan laskeutumisen sijaan olisi saattanut syttyä kovempikin myräkkä. Ettäs uskaltaakin piilottaa minulta kukkien kevätkuvastot!
Viime vuonna tilasin KodiKukilta perennoja. Sammalleimua ja tarhapunahattua. Sammalleimut yllättivät positiivisesti. Vaikka taimet olivat pikkiriikkisen pieniä, niin ne kesän aikana kasvoivat isoiksi puskiksi. Taimien koon vuoksi istutin ne ehkä hivenen liian tiheään ja luultavasti joudun jo kesällä tai viimeistään syksyllä jakamaan taimia ja siirtämään niitä toisaalle. Jee 😄 Kukkimaan ne eivät vielä viime kesänä kerenneet, mutta toivottavasti tänä keväänä ne näyttävät komean kukkaloistonsa. Punahatut taas eivät minun käsittelystä niinkään tykänneet. Pari kuoli jo taimien kastatusvaiheessa sisällä ja ne mitä ulos sain, niin kituisena kasvoivat vaivoin. Keväällä katson sitten niidenkin tilanteen ja jos ne ovat talvesta selvinneet, niin siirrän ne jonnekin muualle paremmalle paikalle.
Tilasinpa Flöriltäkin viime keväänä. Viime keväänä se tosin oli vielä Kauppilan puutarha. Muutama viikko takaperin mietin kuumeisesti, että mikä oli se puutarha, josta ne pionien juurakot tilasin... en löytänyt netistä mitään tutun kuuloista puutarhaa, jonka sivut vastaisivat muistikuvaa kyseisestä puutarhasta. Kunnes postissa tuli Flörin kuvasto. Niin, Kauppilahan se oli! Pionien juurakot sieltä olivat aivan uskomattoman komeita ja lähtivät todella hyvin kasvamaan. Tänäkin vuonna lehteä selatessa pionit sykähdyttävät eniten. Sulaisi vaan nuo nietokset pika pikaa pois, että näkisin mitä viime vuonna istutetuille pioneille kuuluu!Viime vuonna tein ulko-oven viereen uuden kukkapenkin, tällä kertaa ihan ajatuksella ja tein tarkat suunnitelmat pohjapiirustuksineen jo tammikuussa. Hullua, ehkä joo. Mutta sille tuskalle ja palolle päästä touhuamaan ulkona puutarhassa... Sille ei vaan voi mitään, kun se iskee. Ja se iskee aina, kun päivä alkaa pitenemään, valon määrä kasvaa.
Penkkiin tuli muiden perennojen lisäksi pioneista kaksi Black Beautya ja kaksi Fesiva Maximaa sekä yksi Shirley Temple. Toivottavasti ainakin nuo Black Beautyt on hengissä. Kesällä kun tuo samperin rakki hyppi minun kukkapenkissä ja kaikista yllämainituista, Shirleytä lukuunottamatta, pioneista katkesi varret. Eikä saman kesän aikana yksikään kasvattanut niihin uusia. Eipä silloin naurattanut, eikä oikein hihitytä vieläkään. No, kevät näyttää hankkiiko isäntä minulle uudet pionit vai selvittiinkö vain yhden kesän kestävällä kiukulla.😉
Kommentit
Lähetä kommentti