Köynnösportin ja kivipolun rakentaminen

Minäkin halusin puutarhaamme köynnösportin. Tai ruusukaaren. Millä nimellä sitä kukakin haluaa sanoa. Meillä se on köynnösportti, koska siinä kasvaa yhden köynnösruusun lisäksi muutakin käynnöskasvia, kuten humalaa sekä viiniköynnös Zilga.

Meillä köynnösportti on nimensä mukaisesti portti hyötypuutarhaan. Portin takana kasvaa etupihan herukkapensaat, karviaispensaat, pensasmustikka sekä mansikkamaa ja kasvimaa kasvulavoilla.

Aloin ideoimaan köynnösporttia äitini kanssa. Sen piti olla tarpeeksi leveä, jotta sen alta voi ajaa ruohonleikkurilla. Sekä tarpeeksi korkea, että se näyttää edes joltakin isossa pihassa. Sekä köynnösportin piti sopia yhteen hirsitalon ja mäntymaiseman kanssa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Köynnösportti on tehty käsittelemättömästä puusta, naisvoimin.

Tavoitteena, että luonto hoitaa sitten pintakäsittelyn ja harmaannuttaa puun. Väleihin halusin käkkyräisiä kelottuneita oksia. 

Ja kun kehikko oli valmis ja kuljetettu meidän pihaan, niin oli aika tehdä portille polku, kivetys. 

Kivetystä tehdessä, poistin polulta nurmikon ja multamaan. Kanttausrauta on tässä hommassa aivan ehdoton kapistus. Minun suosikki puutarhaväline muutenkin. 

Uraan kärräsin hiekkaa noin kymmenen sentin kerroksen ja tasoitin sen. Hiekan päälle suodatinkangas ja sitten taas kerros hiekkaa. Hiekan kastelin kunnolla ja tasoitin laudanpätkällä ja ladoin kivet paikoilleen. 

Kivet olen ostanut edullisesti käytettynä ja ne on muutaman vuoden odottanut käyttökohdetta lavalla pihan perällä. 

Kasvimaaksi Harri teki minulle ylimääräisestä puutavarasta kaksi kasvilavaa. Ne ovat helppohoitoiset ja nätit. 

Kun kivet olivat paikoillaan, pystytin köynnösportin paikoilleen. Portin jalkoihin on kiinnitetty metalliset aitatolpan jalat, koska portti on tehty käsittelemättömästä puusta, niin se alkaisi aikaa myöten lahoamaan ilman metallisia jalkoja.

Kasvilavoihin laitoin kiinni valmiin aidanpätkän, joka olemme ostaneet syysalennusmyynnistä vuosia sitten ja se on odottanut pääsyä lopulliselle sijoituspaikalleen. Nyt siitä tuli herneille kasvutuki, sekä näköeste ja myös vastapuolen kukkapenkin pioneille tuki.

Vuodessa oli portti saanut jo kauniin harmaan värin pintaansa. Seuraavana kesänä jatkoin myös kivetysen tekoa. Tulin siihen tulokseen edellisenä kesänä, ettei portti tule kestämään enää seuraavaa kesää sitä, että sen alta ajetaan kovaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla... Kivetys teki sitä paitsi mielestäni portista huomattavasti paremman näköisen. Mutta koska olin ostanut kivet käytettynä, niin kävipä niin, jotta ne loppuivat kesken... Enkä missään nimessä halunnut kivien sekaan uusia kiviä. Joten kiertelin pitkin pihaa ja improvisoin...

Tadaa..! Luonnon kivistä sain tehtyä mielestäni aika ihanan kivetyksen.

Portin alle tuli vähän puolivahingossa ympyrän muotoa, joten laajennin sillä teemalla kukkapenkkiä ja tein kokonaisen ympyrän. Tässäkin kanttausrauta oli kaikista tärkein työvälineeni. Mitä tekisinkään ilman sitä! 💜

Viime kesänä myös toisen kasvulavojen sisältö kasvimaan kasveista vaihtui mansikkamaaksi. Lapsille mieluinen vaihdos tämä. Helppo hoitaa ja vielä helpompi poimia mansikat (myös ne raa'at 😂) parempiin suihin.

Olen ajatellut kehystää koko ympyrän luonnonkivillä vielä joskus, mutta se ajatus saa muhia vielä tulevaan kesään. Tai jonnekin tulevaisuuteen. Näkee sitten keväällä, että miltä köynnösportin ympärys sitten taas omaan silmään näyttää. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen kokonaisuuteen. Sainhan hyvän syyn laajentaa pionipenkkiäni, sillä istutin laajennusosaan pelkästään vain pioneja. Eikä kukkapenkin rajaaminen ole ajankohtainen, koska kukkapenkki on helppo, vielä tässä vaiheessa, pitää kuosissaan ihan vain kanttaamalla. Ja jos ja kun kukkapenkkiä ei rajaa kanttausta kummemmin, niin penkin laajentaminen on helpompaa 😉