Siirry pääsisältöön

Suomi 100 vuotta -haaste


Millainen on Sinun sinivalkoinen tervehdys satavuotiaalle Suomelle?

Kuuluuko siihen vain perinteisiä mummolta perittyjä perinneperennoja vai myös kauniita uutuuksia viime vuosilta?

Miltä kuulostaisi perinteiset tummansiniset aitoukonhatut valkoisten särkyneidensydäminen taustalla? Seassa muutama komea valkoinen värililja, siniset sekä valkoiset kurjenmiekat tuomassa ryhtiä komeilla lehdillään.

Vai onko se kaunis kukkaniitty luonnon omilla kukkasilla, jossa hennot pienet siniset lemmikit ja harakankellot kisailevat kauneudellaan päivänkakkaroiden lomassa?

Onko se sittenkin kimppu hurmaavan tuoksuisia kieloja? Tai sinivuokkoja ja valkovuokkoja herttaisesti solmittuna kukkaseppeleeksi.

Miten Sinä haluat juhlistaa tänä vuonna pyöreitä täyttävää isänmaatamme?

Minä haastan kaikki puutarhurit suunnittelemaan ja tekemään Suomi 100 vuotta -kukkapenkin tai kesäkukkasommitelman. Tervehdys voi olla perinteinen kukkapenkki tai vaikka ruukkuistutus sinivalkoisin kesäkukkasin. Se voi olla myös yhdistelmä niitä kaikkia.




Piirrä, kirjoita, suunnittele. 

Nyt huhtikuun aikana, ennen kiireisimpiä kevättohinoita on vielä aikaa istahtaa alas ja antaa mielikuvituksen leikitellä. Tavoitteena olisi saada mahdollisimman monta suunnitelmaa (ja ehdottomasti myöhemmin myös toteutuneita suunnitelmia) 27.4, jolloin juhlistamme ja liputamme Suomessa veteraanejamme.

Nappaa kiinni haasteestani ja suunnittele omanlaisesi tervehdys rakkaalle isänmaallemme. #suomi100kukkatervehdys


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...

Kohopenkin tekeminen, osa I

Viikko sitten aloitin urakakseni uuden kukkapenkin tekemisen. Päällimmäisenä ajatuksena nostaa ylös ja kunnostaa vanha rikkaruohottunut ja paikkaansa nähden pieni kukkapenkki sekä vähän laajentaa sitä. Laajentaminen vähän karkasi käsistä. Vähän. Se on aina vaarana, kun vauhtiin pääsee, ettei osaa lopettaa. Jätin silti vielä mahdollisuuden laajentaa penkkiä tästäkin lisää. Ajanmittaan. Helpompi leikata nurmikkoa, kun on yksi iso istutusalue kuin monta pientä.. Aloitin kohopenkin tekemisen poistamalla vanhasta kukkapenkistä reunat. Yksi reuna oli vanha, aivan ihana, kelottunut puu, joka oli jo tähän päivään mennessä alkanut lahoamaan sen verran, että olikin jo aika sanoa sille hyvästi ja kiittää kaikista menneistä vuosista. Kauanhan tuo loppupeleissä on kestänytkin, viitisen vuotta. Ja olisi se pari kesää vielä mennyt tuossakin, ellen olisi ryhtynyt tähän projektiin. Muuten penkin olin ympäröinyt luonnonkivillä. Yksi reuna kukkapenkistä rajoittuu isoon kiveen, joka...