Siirry pääsisältöön

Virvon, varvon...


Virvon, varvon 
tuoreeks, terveeks
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle,
palkka mulle!


Tänään on palmusunnuntai. Palmusunnuntai aloittaa pääsiäisen. Vanhan perinteen mukaan lapset koristelevat pajunoksia höyhenillä sekä muilla värikkäillä koristeilla. Sitten he pukeutuvat pääsiäisnoidiksi ja kiertävät naapuritaloissa virpomassa pienen palkan toivossa.

Omassa lapsuudessani palmusunnuntaita odotettiin koko kevättalvi ja naapurin lasten kanssa lähdimme jo heti aamusta kiertämään pitkin maita ja mantuja ilahduttamassa lähitalojen asukkaita. Olen kotoisin maatilalta ja lähimpäänkin naapuriin sai tarpoa yli kilometrin matkan. Usein matkaa taivallettiin potkurilla, mutta olipa toisina vuosina kevät edennyt näilläkin korkeuksilla niin pitkälle, että tiet olivat jo sulaneet ja kävellen kuljettiin samalla pieniä puroja kengänkärjellä kaivaen soratiellä rapakoista toiseen. Kilometrejä päivän aikana tuli kyseisenä päivänä reippaasti toista kymmentä. Taskut täynnä aarteita, posket punaisena, kevättä rinnoissa.

Tänään omat lapset jännittivät virpomisreissua niin kovin, että meinasi se pupu hypätä syvälle pöksyyn, sieltä enää pois tulematta, kun tuli aika sitoa huivi kaulaan ja lähteä taapertamaan lumisateessa naapuriin hameen helmat liehuen. Karkinhimo kuitenkin voitti ja yhdessä lähtivät pienet velhot matkaamaan suklaamunan kuvat silmissä kiiluen. Palkat virpomisesta antoivat uutta puhtia niin kovasti, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen virvontakierros laajeni vähän vieraampienkin naapureiden ovelle.


Pääsiäinen on aina ollut se viimeinen taitekohta talven ja kevään kädenväännössä kevään hyväksi. Nyt on tosin kaksi päivää on satanut lunta sankasti. Eilen matkalla mummolaan näkyvyys autossa oli toisinaan alle 20 metriä. Sitten hetken kuluttua pilvet repesivät ja aurinko paistoi komeasti pienen hetken, kunnes taas lumipyry piilotti auringon taakseen. Sadetta säätiedotus lupaa tiistai-iltaan asti. Vanhan kansan sanonnan mukaan on uusi lumi vanhan surma. Ja pyh! Kyllä se aurinko on se, joka lumen sulattaa. Hankia on vielä reilu puoli metriä ja lisää lunta on parin päivän aikana satanut kymmenisen senttiä. Vieläkin toiveena on, että vappuna pääsisi jo ensimmäisiä puutarhatöitä tekemään.


Munarikasta pääsiäisen aikaa  kaikille!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohopenkin tekeminen, osa I

Viikko sitten aloitin urakakseni uuden kukkapenkin tekemisen. Päällimmäisenä ajatuksena nostaa ylös ja kunnostaa vanha rikkaruohottunut ja paikkaansa nähden pieni kukkapenkki sekä vähän laajentaa sitä. Laajentaminen vähän karkasi käsistä. Vähän. Se on aina vaarana, kun vauhtiin pääsee, ettei osaa lopettaa. Jätin silti vielä mahdollisuuden laajentaa penkkiä tästäkin lisää. Ajanmittaan. Helpompi leikata nurmikkoa, kun on yksi iso istutusalue kuin monta pientä.. Aloitin kohopenkin tekemisen poistamalla vanhasta kukkapenkistä reunat. Yksi reuna oli vanha, aivan ihana, kelottunut puu, joka oli jo tähän päivään mennessä alkanut lahoamaan sen verran, että olikin jo aika sanoa sille hyvästi ja kiittää kaikista menneistä vuosista. Kauanhan tuo loppupeleissä on kestänytkin, viitisen vuotta. Ja olisi se pari kesää vielä mennyt tuossakin, ellen olisi ryhtynyt tähän projektiin. Muuten penkin olin ympäröinyt luonnonkivillä. Yksi reuna kukkapenkistä rajoittuu isoon kiveen, joka...
Lähetä kommentti
Lue lisää