Siirry pääsisältöön

Auringolle töitä

Uusi lumi on vanhan surma.

Ja höpöhöpö! Se on vain taas kymmenen senttiä lisää työtä sulatettavaksi auringolle. Varsinkin, kun sitä tulee joka päivä vaan lisää.

Kävin minäkin torstaina Lidlistä ruusunjuurakoita ostamassa. Tänä vuonna ei mopo keulinut niin paljon, mutta silti tuli muutama ruusu ostettua. Kolme vuotta takaperin ostin pari ruusua ja hyvin ne selvisivät jopa vuoden 2015-2016 rankasta talvesta, jolloin erittäin sateinen syksy ja kovat pakkaset alkutalvesta ilman suojaavaa lunta maassa vei ympäri suomen paljon kasveja puutarhoista. Viime vuonna ostin kymmenkunta. Nyt keväämmällä näkee mitenkä ne ovat viime talvesta selvinneet. Vielä on paksu kerros lunta niiden päällä. 

Onko paksu lumikerros onnea vai epäonnea. Riippuu siitä, että onko tammikuu vaihuhtikuun loppu.


Lidlistä ei tällä kertaa ruusujen lisäksi tarttunut mukaan kuin pari pussia gladioliuksia. Oransseja tulevaan oranssiin kukkapenkkiin ja punaisia aitaa vasten. Viime kesänä aitaa vasten kasvoi vaaleanpunaisia gladioliukseja ja olihan ne komeita loppukesästä kukkiessaan. Ja miten kauan ne pysyivätkään hyvänä sisällä maljakossa!


Tänään kodinhoitohuoneessa esikasvatuksessa olevia kukkasia kastellessani huomasin lähes kaikissa liljoissa jo olevan nuppuja! Hiljaa supattelin heille, että odottaisivat vielä hetken, että pääsisivät ulos kukkapenkkiin kukkimaan. Toivottavasti kuuntelivat tarkasti ja malttavat vielä tovin kasvatella nuppujaan ja odottaa vaikka kuukauden... Siihen mennessä lienee lumetkin jo sulaneet. Uskon niin. Toivon. Vaadin. 


Liljojen lisäksi myös pionit ovat kasvaneet hienosti. Tanakat varret. Komeat lehdet. Näille pioneille minulla on kovat odotukset. Ovathan ne tulleet tsekeistä asti tänne pohjolaan esittelemään kauneuttaan. Hellästi silittelen ja supattelen kukkasilleni tarinoita ja ohjeita kasvuun. Hyvin ovat kuunnelleet, vaikkeivat ehken suomenkieltä ymmärräkään. 


Pari päivää sitten autokatoksen katolta romahti kovan jyrinän saattelemana iso lumivaippa maahan. Lasten polkutraktorit saivat todella kylmää kyytiä ja ainakin toisesta hajosi lokasuojat tuhannen palasiksi. Myös peräkärrystä tuli mallia lavetti. Ensimmäinen kevät, että lumi tulee lumena rytinällä alas. Muina keväinä on se tullut ihan vetenä ränniä pitkin ja ohjautunut suoraan sadevesikaivoon.



Erikoinen kevät kaikilla tavoin. Uskon, että kun kevät saa lopulta kunnon hallintaotteen talvesta, tulee kesä oikein rytinällä, muutamassa päivässä.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen pioni

Pioni, tuo paljon puhuttu, paljon huhuttu, puutarhan kruunu. Pionin istuttamiseen ja hoitoon liitetään lähes salaseuramaisesti erilaisia uskomuksia ja myyttejä. Sen kerrotaan olevan vaikea, lähes mahdoton kasvattaa kukkivaksi. Vaatii liki päällä seisontaa, loitsuja ja roppakaupalla hyvää tuuria, että sen saa kukoistamaan ja kasvamaan vuodesta toiseen. Ja höpön höpö! Myytit pioneista kannattaa heittää kertaheitolla romukoppaan. Jokaisella puutarhan perennalla on omat kasvuvaatimuksensa. Niin myös pioneilla. Mutta ne eivät ole tähtitiedettä. Tässä muutama tiukasti ihmisiin iskostunut myytti pioneista. Pioni ei pidä siirtämisestä. Jos sitä siirtää, niin saa kukintaa odottaa useita vuosia. Tarua Komeasti kukkivankin pionin voi jakaa ja siirtää. Tarkastele vain alkuperäistä istutuspaikkaa ja istutta pionin uuteen paikkaan, jossa sillä on samanlaiset kasvuolosuhteet. Etkä menetä seuraavan kesän kukintaa.  Paras siirtoaika on syksyllä, elokuun lopussa, kun kasvuaika ei ole...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti k...
Lähetä kommentti
Lue lisää