Tämän viikon lumipäivityksiä on saanut lukea koko päivän niin täältä blogien puolelta, kuin facebookin puolelta. Usea puutarhuri manailee puutarhatöidensä pakollista keskeytymistä ja toinen puoli sitä, ettei vieläkään pääse edes aloittamaan kevättöitään.
Mutta eikös nyt olisi aika huoltaa kunnolla kaikki puutarhatyökalut! Kohta niitä tarvitaan ja sitten ei haluaisi hukata hetkeäkään lapioiden ja kanttausrautojen teroittaimiseen. Pääsisi kerralla aloittamaan kaikki kovalla tohinalla. Ja voi sitä harmituksen määrää, kun siitä haravasta on piikkejä poikki ja lapiosta varsikin lahonnut. Entä minne se istutuslapio jäikään viime syksynä...
Minun täytyy tunnustaa, että oman istutuslapion sijaintia en tällä hetkellä tiedä. En, vaikka niitä itseasiassa pitäisi olla kaksin kappalein. Se voi olla, hyvällä tuurilla, kasvihuoneessa tallessa tai sitten lasten jäljiltä ihan missä vain. Viime kesänä se tuli todistettua, että minun lapiot ovat kestävämpiä ja parempia kuin lasten omat, joten joka kerta sai kysellä poikien perään, jotta minne he ovat lainaamansa työkalut tällä kertaa kätkeneet. Voi se olla hukassa ihan minun omiltakin jäljiltäni. Jäänyt jonnekin kukkapenkin reunaan odottamaan... Taisi ainakin yksi olla tulppaanien sipuleiden istutuksessa mukana. Ehkä.
Pistolapio minulla on edelleen odottamassa pystyssä tuolla keskellä hankea. Odottaa siellä, minne se syksyn töiltään jäi. Ja kanttausrauta makaa maassa koirankopin vierellä. Terä ihan kokonaan ruosteessa. Ainakin se täytyy tälle kevättä teroittaa ihan kunnolla ennen käyttöönottoa.
Huomenna käyn ostamassa valmiiksi jo läjän hyviä puutarhahanskoja. Alkuviikosta siivosin ja järjestelin eteisen ja löin aika ison läjän hieman rikki menneitä hanskoja roskiin. Miksi niitä pitikään syksyllä muka jemmata kassiin. Ajatus oli silloin, että niitä vielä voi tarvittaessa käyttää... Mutta eihän niitä enää viitti käteensä laittaa, kun etusormen päässä on reikä.
Vapuksi en pihaa kuopsuttamaan vielä pääse. Seuraava tavoite on äitienpäivä :)
Mutta eikös nyt olisi aika huoltaa kunnolla kaikki puutarhatyökalut! Kohta niitä tarvitaan ja sitten ei haluaisi hukata hetkeäkään lapioiden ja kanttausrautojen teroittaimiseen. Pääsisi kerralla aloittamaan kaikki kovalla tohinalla. Ja voi sitä harmituksen määrää, kun siitä haravasta on piikkejä poikki ja lapiosta varsikin lahonnut. Entä minne se istutuslapio jäikään viime syksynä...
Minun täytyy tunnustaa, että oman istutuslapion sijaintia en tällä hetkellä tiedä. En, vaikka niitä itseasiassa pitäisi olla kaksin kappalein. Se voi olla, hyvällä tuurilla, kasvihuoneessa tallessa tai sitten lasten jäljiltä ihan missä vain. Viime kesänä se tuli todistettua, että minun lapiot ovat kestävämpiä ja parempia kuin lasten omat, joten joka kerta sai kysellä poikien perään, jotta minne he ovat lainaamansa työkalut tällä kertaa kätkeneet. Voi se olla hukassa ihan minun omiltakin jäljiltäni. Jäänyt jonnekin kukkapenkin reunaan odottamaan... Taisi ainakin yksi olla tulppaanien sipuleiden istutuksessa mukana. Ehkä.
Pistolapio minulla on edelleen odottamassa pystyssä tuolla keskellä hankea. Odottaa siellä, minne se syksyn töiltään jäi. Ja kanttausrauta makaa maassa koirankopin vierellä. Terä ihan kokonaan ruosteessa. Ainakin se täytyy tälle kevättä teroittaa ihan kunnolla ennen käyttöönottoa.
Huomenna käyn ostamassa valmiiksi jo läjän hyviä puutarhahanskoja. Alkuviikosta siivosin ja järjestelin eteisen ja löin aika ison läjän hieman rikki menneitä hanskoja roskiin. Miksi niitä pitikään syksyllä muka jemmata kassiin. Ajatus oli silloin, että niitä vielä voi tarvittaessa käyttää... Mutta eihän niitä enää viitti käteensä laittaa, kun etusormen päässä on reikä.
Vapuksi en pihaa kuopsuttamaan vielä pääse. Seuraava tavoite on äitienpäivä :)
Kommentit
Lähetä kommentti