Apuja kasvuun. Näin lannoitan puutarhaani.

Lumien sulamista odotellessa on hyvä alkaa miettimään puutarhan lannoitusasioita. 

Puutarhan kasvit tarvitsevat ennemmin tai myöhemmin hieman apuja kasvaakseen ja kukoistaakseen kunnolla. Meidän puutarhan lannoittaminen on sellaista semiluomua. Pyrin lannoittamaan kasveja mahdollisimman edullisesti ja jo olemassa olevaa hyödyntäen. Ja soveltaen.

 

 

 

Kalkitseminen 

Meillä poltetaan paljon puuta uunissa ja takassa talven aikana. Näin säästämme pitkän pennin lämmityskustannuksissa ja siinäpä samalla se ruokakin paistuu leivinuunin lämmössä. Joten kevättalvella ja keväällä meillä on paljon tuhkaa nakella pitkin pihaa hankien päälle. Tuhka on erinomaista lannoitetta puutarhaan. Tuhka nopeuttaa hankien sulamista ja sulamisvesien mukana kulkeutuu sinne minne pitääkin, eli kasvien juurille. Tuhka sisältää kaikkia kasvien tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa ja se on luonnollisempi pH:n nostaja kuin louhoskalkki. Koska tuhka nostaa maaperän pH:ta, sitä ei kannata laittaa happamanmaan kasveille. Näitä kasveja ovat mm. havut, rhodot, pensasmustikka ja hortensiat. Ja jos tykkää sammaleesta mm. kivien välissä, niin silloinkin kannattaa välttää tuhkan levittämistä kyseisille paikoille. Kuin taas toisinpäin: tuhka torjuu sammalta mm. nurmikolla :) 

Tuhkaa tarvitsee levittää vain muutama kourallinen neliölle, joten se on hyvin riittoisa lannoite. Erityisesti marjapensaille ja -puille annan keväisin mukavan annoksen kasvuvoimaa tuhkasta. Vaikka tuhka sisältää lähes kaikki kasvien tarvitsemat ravintoaineet, typpeä ja hiiltä tuhka ei kuitenkaan sisällä. Näitä puuttuvia ravintoaineita saadaan eloperäisestä lannoitteesta, kuten kompostista, bokashista tai vaikka ruohokatteesta.

Näin lopputalvesta kerään myös kananmunan kuoret syrjään ja keväällä kukkapenkkiä peratessa möyhennän murskatut kuoret mullan joukkoon kalkitsemaan kukkapenkkiä. Tykkään kukkapenkeissä touhuta ennemmin kananmunankuorien kanssa kuin tuhkan, koska tuhka on kuitenkin mielestäni aika sotkuista. Munankuoret kalkitsevat kasveja pitkäkestoisemmin verrattuna tuhkaan, koska se ei liukene niin nopeasti.

Yleislannoitus

En koskaan keväällä poista kukkapenkeistä kuolleita kasvien osia pois. Vaan murustelen sekä pilkon lehdet sekä varret pieneksi ja sekoitan pintamullan joukkoon. Mullan pieneliöt pilkkovat nopeasti kasvien jätteet ravinteiksi, mullaksi ja humukseksi. Vain isojen liljojen paksut putkivarret kerään osittain pois, pienemmät saksin palasiksi. Nurmikon hoidossa sama homma. Vain isot oksat ja risut kerään pois nurmikolta ja muuten kuiva ruoho ja puiden lehdet silputaan ruohonleikkurilla nurmikolle lannoitteeksi. Tämä on sitä laiskan miehen puutarhanhoitoa. Vältyn keväiseltä haravoinnilta ja samalla myös lannotteiden ostamiselta.

Myös kahvinsakat käytän hyödyksi puutarhassa. Yleinen uskomus on, että käytetyt kahvinsakat sopivat vain happamanmaan kasveille. Mutta kahvin happamuus siirtyy keitettäessä suurimmaksi osaksi itse juomaan ja käytettyjen sakkojen pH on lähempänä neutraalia kuin hapanta. Joten sakat käyvät lannoitteena oikeastaan kaikille puutarhakasveille. Jos haluaa happamoittaa maata tai lannoittaa happamanmaan kasveja, niin silloin keittämättömät, tuoreet kahvinporot ovat parempi vaihtoehto. Eli pannun pohjalle jääneet kahvit kannattaa käydä kaatelemassa alppiruusun juurelle.

Käytetyt kahvinsakat ovat erittäin hyvä lannoite esimerkiksi mansikoille, metsämansikoille. Olen nakellut käytetyt sakat kokeilumielessä yhteen penkkiin, mihin olen istuttanut metsämansikoita. Siinä penkissä mansikat ovat olleet huomattavasti suurempia kuin muualla olevissa mansikoissa. Vaikka kasvuolosuhteet ovat olleet muuten samat.

Tottakai kesän aikana tarjoan kasveilleni muutakin lannoitusta. Kompostin ja bokashimullan lisäksi tarjoilen kasveille kanankakkaa tarpeen vaatiessa. Kanankakka ja tuhkaa (kalkkia) laitan aina kourallisen istutuskuopan pohjalle, jotta uudet kasvit työntäisivät juurensa mahdollisimman syvälle.

Kasvihuoneessa olen jo monena kesänä suosinut alkulannoituksen (kanankakkaa, kompostia) jälkeen käyttämään lannoitteena kasvien juurella ruohokatetta. Tuoretta ruohonleikkuujätettä muutaman sentin kerros mullan päällä ehkäisee kosteuden haihtumiselta, edistää maan pieneliötoimintaa, lannoittaa ja estää rikkaruohojen kasvua. Multa muuttuu kuohkeammaksi ja ei se loppupeleissä ole edes hassumman näköinen vaihtoehto. Haaveissa olisi kokeilla hiekkaviljelyä, jossa kasvimaan kasvit kasvaisivat puhtaassa hiekassa ja lannoitteena toimisi vain ruohokate. Tällaisen kasvukokeilun teen seuraavan kerran, kun laajennan kasvimaatani. Mutta se ei ole ehkä vielä tämän kesän tehtävälistalla.

Mitä enemmän opislelen puutarhanhoitoa, niin sitä enemmän kiinnostus mahdollisimman luonnonmukaiseen kasvattamiseen kasvaa. Oikeastaan tärkein sysäys siihen innostukseen on lapset. Sitä haluaa tarjota kasvaville rakkauksilleen mahdollisimman turvallisen ja myrkyttömän kasvuympäristön. Mm. erilaisten ja torjunta-aineiden käyttö on mennyt aika minimiin. Ja hyvin on ilmankin pärjätty.