Kukkakahelin puutarha

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla,  sammakolla koti oli kultainen. Kirkas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen." Hoilottelin tuota vanhaa lastenlaulua tänään, kun ulkona lasten kanssa touhuttiin. Minä en yleensä juurikaan lauleskele, joten pojat olivat vähän ihmeissään ja pyysivät samaa veisua hoilaamaan useamman kerran. Neljännen hoilotuksen jälkeen oli jo pakko kieltäytyä uusintatoivomuksista. "Heittele vaikka ennemmin pikkukivillä..." on kommentti, jonka yleensä kuulen, kun loilotteleemaan alan. Niinpä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Yleisön toivomuksesta tänään leivoin raparperipiirakkaa. Ja voi himskatti, miten tuli hyvää! Raparperin palat upposivat uunissa taikinan sisään ja pehmenivät siellä oikein makeiksi ja suussa sulaviksi.  Tässä ohjetta kaikista parhaimpaan raparperipiirakkaan: 6 dl piimää tai rahkaa 5 dl sokeria 200 g sulatettua voita 10 dl vehnäjauhoja 2 tl vaniljasokeria 2,5 tl leivi

Roskakatos. Se näkyy ensin pihaan saapuvalle. Ja sen ympäristö on ollut ruma. Aina. Olen yrittänyt tänä kesänä saattaa aikaisemmin aloitettuja ikuisuusprojekteja loppuun. Muuten koko puutarha on pian täynnä pelkkiä hieman kesken jääneitä projekteja. Tämä malttamaton luonne, kun haluaa siirtyä tekemään jo jotain uutta ja ihmeellistä ennen kuin entinen työ on saatu kokonaan loppuun.  Nyt oli vuorossa roskakatoksen ympäristön siistiminen. Kimmokkeena tähän tällä kertaa oli se, että roskakatoksen vieressä nurmikon keskellä oli iso kivi, joka oli sen verran pinnassa, että se hankaloitti ruohon leikkaamista ja sille piti tehdä jotain. Ja myös se, että Harri osti meille mongolianvaahteran taimen, jolle piti keksiä yhtäkkiä paikka. Yhdistin nämä kaksi asiaa: kaivoin kiveä esille ja istutin mongolianvaahteran sen kupeeseen.  Kiven vierestä maata kaivaessa löytyi isohko kivi kuopasta. Harri sai sen nostettua ylös ja pyöritti sen maan pinnassa olevan kiven viereen. Maan alta löytynyt k

Yksi ikuisuusprojekteistani, koiranhäkin ympäristön siistiminen ja kaunistaminen alkaa olla loppusuoralla. Viime kesän vain haaveilin ja tuskailin joka kerta, kun etuovesta astuin ulos ja näin keskeneräisen rikkaruohottuneen kauhistuksen. Koiranhäkki on meillä pihassa keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Se on suoraan etuoven edessä. Sen näkee kaikki, jotka tulevat pihaan ja sen ympäristön siistiminen on ollut liian pitkään tehtävälistalla. Aina välillä olen saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut mahdottomalta tuntuvan homman. Ja aina olen keksinyt jotain muuta mielekkäämpää tekemistä. Paljosta se ei ole ollut kiinni. Muutaman neliön kokoinen ala, joka on odottanut sitä, että se joskus tehdään loppuun. Saatetaan päätökseen homma, joka on aloitettu jo pari vuotta sitten. Kimmokkeen lopulliseen siistimiseen sain, kun bongasin Kajaanin K-raudasta helmiorapihlajan. Niin kaunis, niin ihana! Salaa olen haaveillut jo vuosia kyseistä puuta pihaamme. Ja nyt se oli siell

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan