Kukkakahelin puutarha

Kaksi vanhinta poikaani olivat pihalla laskemassa pulkkamäkeä ja nauttimasta kevättalven riennoista. He tulivat innoissaan takaisin sisälle päivälliselle ja kertoilivat kilvan nähneensä tänään paljon kevään merkkejä. "Paskakaivon kannen ympärys on jo sulanut! Äiti, kevät on tullut!" hihkui eskarilainen innoissaan, silmät auringonlailla loistaen. "Äiti, minä laskin mäkeä tuonne kauas pitkälle ja näin lumihangesta sen ison kiven! Jo vähän sitä näkyi. Joo-o, näkyi se! Kevät tulee!" nuorempi vakuutteli vähintään yhtä innoissaan kuin isoveljensä. Lapset intoutuivat kilpaa vertailemaan havaitsemiaan kevään merkkejä. Toinen kertoi kuulleensa myös linnun laulavan. Myös toinen kertoi kuullensa sen. Ihan varmasti oli kuullut. Tai saattoi se olla sittenkin tuuli. Auringonkin kertoivat lapset nähneensä, vaikka se välillä menikin piiloon. Mutta varmasti aurinko on tärkeä kevään merkki, molempien mielestä. Vaikka saattaa se paistaa syksylläkin. Ja syksyn jälkeen tulee talvi.

Pioni, tuo kukkapenkin kuningatar. Vielä muutamia vuosia sitten, ei puutarhakaupoista tahtonut saada kuin harvoin muutamaa pionia; vaaleanpunainen Sarah Bernhardt, tummanpunainen Karl Rosenfield ja valkoinen Shirley Temple. Hinnatkin lähentelivät useaa kymmentä euroa taimelta. Mutta nyt viime vuosina ovat pioneidenkin hinnat tulleet roimasti alas, kiitos kotimaisten ja ulkomaisten nettikauppojen, ja lajikkeitakin on saatavilla kymmeniä, ellei satoja. Edullisimmat pionien taimet maksavat ainakin täällä Kainuussa noin seitsemän euroa. Näin keväisin pieniä juurakoita yllämainituista lajeista saa jo ihan parillakin eurolla. Pionit ovat tulleet jäädäkseen kaikkien puutarhaan, kaikkien ulottuville. Enää ne eivät ole vain harvojen puutarhojen ihasteltuja ja arvostettuja aarteita. Mutta ei se tee silti pioneista yhtään sen vähemmän huononpia kukkia. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että nyt niitä arvostetaan vain entistä enemmän. Meillä on puutarhassa tällä hetkellä ainakin 12 eri pionilajia

Viime yönä oli yksinäinen puppeli käynyt hyppimässä talon vieressä, etupihalla. Metrin päässä kodinhoitohuoneen ovesta. Kaikki omenapuut, luumupuut ja päärynäpuu ovat edelleen kauenpana koskemattomana, eli kahvinpurut puiden ympärillä lienee toimineet toivotulla tavalla. Silti kävin tänään lisäämässä kahvia hangille, koska uutta lunta on satanut entisten päälle. Eihän vara venettä kaada. Enää tässä vaiheessa, talven loppusuoralla, en haluaisi antaa jäniksille avointa herkkutarjotinta suoraan ristiturvan eteen. Toivo kevään etenemisestä pilkahtelee samaa tahtia, kun aurinkokin näyttäytyy pilvimassan takaa. Tänään aurinko paistoi toisinaan oikein komeasti paljastaen karulla kovalla valollaan tahmaiset sormenjäljet ja talven liat ikkunoissa. Mutta tuuli on ollut koko päivän kylmä ja puuskainen. Isot männyt kumartivat tuulen voimasta komealle kaarelle ja kahvia hangille leittäessä tuuli vei ison osan puruista mukanaan matkan päähän. No, nyt kahvia on suuremmalla alalla pitkin hank

Hip hei! Tänään Harri kävi hakemassa matkahuollosta minulle Tsekeistä saapuneen paketin täynnä kaikkea ihanuuksia! Tilasimme äitini kanssa yhteisen paketin viime viikon alussa. Yllättävän nopea toimitus ja aivan huippulaatua, näin pikaisesti katsottuna! Hyvin olivat kasvit säilyneet matkan ajan. Ensimmäisen kerran tilasin kasveja ulkomailta ja eipä ainakaan näillä näkymin jää viimeiseksi! Hinta rahteineen edullinen ja valikoima jotain ihan muuta kuin Suomesta saatavilla kasveilla. Etenkin pionit ovat niitä, joittenka perään kuolaan aika lailla. Kaikki sipulit, juurakot ja taimet oli pakattu muovipusseihin ja laatikossa oli rutattua paperia täytteenä sekä pehmusteena. Kasvit on merkattu vain tuotenumerolla, mikä toi vähän haastetta kasvin nimeämisessä. Mutta ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, vaatii vaan hieman viitseliäisyyttä.  Kaiken kaikkiaan tilaus piti sisällään 28 liljansipulia, 10 pioninjuurakkoa, kolme hanhikkia, pari hostaa, kolme syysleimua, kolm

Kalenterissa ollaan menossa jo yli maaliskuun puolen välin ja minä hohhoilen vasta nyt laittaa tomaatin siemenet itämään.  En omista kasvilamppua, eikä tarkoituksenani ole sitä ihan heti hankkia. Joten on kylvettävä siemenet sitten, kun luonnonvalo riittää niille. Ajattelin kyllä tänä vuonna ostavani taimet valmiina, koska tomaatteja tulee kylvettyä aina liiaksi ja sitten niiden taimien kanssa on ihan helisemässä, että mihin kaikkialle niitä tunkisi, kun minnekään ne ei mahdu.  Turhaan on kasvihuonettakaan täyttää ihan tukkoon, koska syksymmällä tulee kerralla sitten taas saavitolkulla tomaatteja ja vaikka niitä lahjoitetaan suuntaan jos toiseen, niin niitä on liikaa.  Viime vuonna paras sato tuli kaupan keltaisista kirsikkatomaattien siemenistä idätetyistä tomaateista. Joten tänä vuonnakin ajattelin idättää tomaatit kaupan tomaateista.  Keltaisia ja punaisia kirsikkatomatteja sekä pieniä luumutomaatteja. Niistä otin muutaman siemenen tänä vuonna ja laitoin i

Krookuksia Keltainen. Väri joka jakaa mielipiteet kahtia puutarhassa. Toiset sitä rakastavat ja toiset sitä vihaavat. Mutta kevään väri on keltainen. Kauppojen hyllyt notkuvat keltaisista narsisseista, pääsiäisen väri on keltainen. Keltainen on lupaus keväästä. Keltainen on yksi kolmesta pääväristä. Aurinko on keltainen. Keltainen on iloisuuden väri. Keltainen väri myös kehoittaa varovaisuuteen. Luonnossa monet myrkylliset eläimet varoittavat myrkyllisyydestään keltaisella värillä, kuten ampiaiset. Useat ensimmäisenä keväällä maasta ylös ponnistavat kukat ovat keltaisia. Sekä keltainen on ehdottomasti neljävuotiaan poikani lempiväri. Mitä kirkkaampi, sen parempi. Minä olen myös vannonut aikoja sitten, että tietoisesti en tule hankkimaan puutarhaani keltaisia kukkia. Syyksi olen sanonut sen, että luonto on täynnä keltaisia kukkia, niin miksi minä istuttaisin pihaani keltaisia kukkasia. Voikukka, vihattu jokapaikkaan työntyvä, vaikeasti hävitettävä kukka, on keltainen. Mutta onh

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Oi joi! Nyt lähti lapasesta! Tämän kevään väri minulle on oranssi. Lämmin oranssi, niin kuin mandariini. Ehkä jopa lohenpunaiseen taittuva oranssi. Tai persikkaan. Jostain syystä tänä vuonna huomioni kiinnittyy kuvastoissa ja netissä oransseihin kukkiin. Viime vuonna värini oli purppura. Ihan liki mustasta täysin vaaleaan. Ja siihen värimaailmaan tein etuoven viereen sen kukkapenkinkin. Viime vuonna en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni kukkapenkkiä, jonka pääväri olisi oranssi. Niin se mieli muuttuu, mutta haitannookopa tuo. Minulla ei oikeastaan olekaan montaa oranssia kukkaa. Kyllä löytyy keltaista, punaista, sinistä, lilaa, valkoista... Mutta oransseja ei ole kuin muutama hassu. Miten on näin päässyt käymään, että oranssit kukkaset puuttuvat minun puutarhasta lähes tyystin. Ja tätä haluamaani lämmintä oranssia lähimpänä on lähimpänä pieni mätäs tulikellukkaa liljapenkin kupeessa. Lukon Bulbin sivuilla törmäsin oranssiin syysleimuun. Enpä ole ennen oranssia