Siirry pääsisältöön

Köynnösportin ja kivipolun rakentaminen

Minäkin halusin puutarhaamme köynnösportin. Tai ruusukaaren. Millä nimellä sitä kukakin haluaa sanoa. Meillä se on köynnösportti, koska siinä kasvaa yhden köynnösruusun lisäksi muutakin käynnöskasvia, kuten humalaa sekä viiniköynnös Zilga.

Meillä köynnösportti on nimensä mukaisesti portti hyötypuutarhaan. Portin takana kasvaa etupihan herukkapensaat, karviaispensaat, pensasmustikka sekä mansikkamaa ja kasvimaa kasvulavoilla.

Aloin ideoimaan köynnösporttia äitini kanssa. Sen piti olla tarpeeksi leveä, jotta sen alta voi ajaa ruohonleikkurilla. Sekä tarpeeksi korkea, että se näyttää edes joltakin isossa pihassa. Sekä köynnösportin piti sopia yhteen hirsitalon ja mäntymaiseman kanssa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti...


Köynnösportti on tehty käsittelemättömästä puusta, naisvoimin.

Tavoitteena, että luonto hoitaa sitten pintakäsittelyn ja harmaannuttaa puun. Väleihin halusin käkkyräisiä kelottuneita oksia. 



Ja kun kehikko oli valmis ja kuljetettu meidän pihaan, niin oli aika tehdä portille polku, kivetys. 


Kivetystä tehdessä, poistin polulta nurmikon ja multamaan. Kanttausrauta on tässä hommassa aivan ehdoton kapistus. Minun suosikki puutarhaväline muutenkin. 

Uraan kärräsin hiekkaa noin kymmenen sentin kerroksen ja tasoitin sen. Hiekan päälle suodatinkangas ja sitten taas kerros hiekkaa. Hiekan kastelin kunnolla ja tasoitin laudanpätkällä ja ladoin kivet paikoilleen. 

Kivet olen ostanut edullisesti käytettynä ja ne on muutaman vuoden odottanut käyttökohdetta lavalla pihan perällä. 


Kasvimaaksi Harri teki minulle ylimääräisestä puutavarasta kaksi kasvilavaa. Ne ovat helppohoitoiset ja nätit. 

Kun kivet olivat paikoillaan, pystytin köynnösportin paikoilleen. Portin jalkoihin on kiinnitetty metalliset aitatolpan jalat, koska portti on tehty käsittelemättömästä puusta, niin se alkaisi aikaa myöten lahoamaan ilman metallisia jalkoja.

Kasvilavoihin laitoin kiinni valmiin aidanpätkän, joka olemme ostaneet syysalennusmyynnistä vuosia sitten ja se on odottanut pääsyä lopulliselle sijoituspaikalleen. Nyt siitä tuli herneille kasvutuki, sekä näköeste ja myös vastapuolen kukkapenkin pioneille tuki.



Vuodessa oli portti saanut jo kauniin harmaan värin pintaansa. Seuraavana kesänä jatkoin myös kivetysen tekoa. Tulin siihen tulokseen edellisenä kesänä, ettei portti tule kestämään enää seuraavaa kesää sitä, että sen alta ajetaan kovaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla... Kivetys teki sitä paitsi mielestäni portista huomattavasti paremman näköisen. Mutta koska olin ostanut kivet käytettynä, niin kävipä niin, jotta ne loppuivat kesken... Enkä missään nimessä halunnut kivien sekaan uusia kiviä. Joten kiertelin pitkin pihaa ja improvisoin...


Tadaa..! Luonnon kivistä sain tehtyä mielestäni aika ihanan kivetyksen.


Portin alle tuli vähän puolivahingossa ympyrän muotoa, joten laajennin sillä teemalla kukkapenkkiä ja tein kokonaisen ympyrän. Tässäkin kanttausrauta oli kaikista tärkein työvälineeni. Mitä tekisinkään ilman sitä! 💜

Viime kesänä myös toisen kasvulavojen sisältö kasvimaan kasveista vaihtui mansikkamaaksi. Lapsille mieluinen vaihdos tämä. Helppo hoitaa ja vielä helpompi poimia mansikat (myös ne raa'at 😂) parempiin suihin.

Olen ajatellut kehystää koko ympyrän luonnonkivillä vielä joskus, mutta se ajatus saa muhia vielä tulevaan kesään. Tai jonnekin tulevaisuuteen. Näkee sitten keväällä, että miltä köynnösportin ympärys sitten taas omaan silmään näyttää. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen kokonaisuuteen. Sainhan hyvän syyn laajentaa pionipenkkiäni, sillä istutin laajennusosaan pelkästään vain pioneja. Eikä kukkapenkin rajaaminen ole ajankohtainen, koska kukkapenkki on helppo, vielä tässä vaiheessa, pitää kuosissaan ihan vain kanttaamalla. Ja jos ja kun kukkapenkkiä ei rajaa kanttausta kummemmin, niin penkin laajentaminen on helpompaa 😉




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän