Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä.

Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille.

Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta.

Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana

Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä painavampia ne ovat. Jos teet niin kuin minä, eli haalin kiviä pitkin poikin ympäri pihaa, niin ainakin kunto kasvaa kohisten :) Suurimpien kivien liikuttelemiseen tarvitaan ihmisvoimia järeämpiä työkaluja. Ja eihän niitä aina ole saatavilla, kun se inspiraatio iskee... Minulla on tuolla nurmikon rajalla, alamäessä, yksi isohko kivi, jota olen jo monta vuotta haaveillut raahaavani pihaan. Mutta yksin eivät voimat riitä. Ja tuskin kaksinkaan sitä kovin helpolla liikutellaan. Jospa nyt tänä keväänä saan apua kiven liikuttamiseen. Tässä kivessä montaa eri kivilajia kerrostuneena. Pintaan on syntynyt erivärisiä muotoja, kohoumia. Kivi on niin kaunis, että se on saatava esille.

Myös paikka, minne kukkapenkkinsä sijoittaa, vaikuttaa reunusmateriaalin valintaan. Kukkapenkin rakentaminen keskelle nurmikkoa vaatii ihan eri niksinsä kuin, jos se, jos kukkapenkki rajautuu vaikka polun varteen.

Luonnonkivet ovat eri muotoisia ja kokoisia, mikä tekee niistä niin parhaita, mutta myös pahimpia vaihtoehtoja. 

Minulla on pihan perällä yksi iso kukkapenkki, joka on rajattu tennispallosta jalkapallon kokoisilla kivillä. Kivien väliin karkaa ympäröivä nurmikko ja nurmikon leikkaaminen siististi läheltä kukkapenkkiä on vaikeaa. Onhan meillä trimmeri, jolla reunan saa siististi ruohon leikkaamisen jälkeen leikattua, mutta monestikko sitä jaksaa kaivella enää sitä trimmeriä esille? Ainakin meillä liian harvoin. Siksi pidän siitä, että kukkapenkin reunat ovat sellaiset, että ruohon voi leikata siististi ilman trimmeröintiä. Tämän takia turvaudun kaksi kertaa kesässä rakastamaani puutarhatyövälineeseen, eli kanttausrautaan. 

Kanttaamattomat kukkapenkit nurmikolla

Kun kukkapenkin reunat on kantattu, voi ruohonleikkurilla ajaa toinen rengas hieman kantatun alueen päällä, niin reuna tulee kerralla siistiksi. Ja plussana vielä sekin, että jokaisen ruohon leikkaamisen jälkeen ei kivet ole saaneet osumaa ja siirtyneet paikaltaan.

Kantattu reuna

Nostelen keväisin myös jokaisen kiven erikseen irti ja poistan alta kivien alle levinneet rikkaruohot sekä siemenestä itäneet perennoiden taimet ja asettelen kivet kunnolla takaisin paikalleen. Jos laittaisin tähän penkkiin kivien alle juurimaton, niin se hidastaisi hieman ei toivottujen kasvien kasvamista kivien välistä. Mutta pidän kivien alta putsaamista ja kanttaamista terapeuttisena kevään ensimmäisinä töinä. Ja se työ tarvitsee tehdä vain kerran kesässä, keväällä kun kukkapenkkien siivoaminen on muutenkin ajankohtaista.

Kukkapenkki siistiytyy kanttaamalla

Maantasoon upotetut kivet

Jos kanttaaminen ei ole se oma juttu, mutta luonnonkivet ovat silti haaveena kukkapenkin reunaksi, voi kivet upottaa nurmikon tasaan. Tällöin ruohon voi leikata helposti niin, että ruohonleikkurilla voi ajaa osittain kivien päältä.  Samalla kivet toimittavat polun asemaa. Tässä rajauksessa pidän tärkeänä sitä, että kivien alle tulee laitettua se juurimatto. Muuten kivet aikaa myöten painuvat nurmikon sisään ja todella nopeasti myös se nurmikko tahtoo kasvaa kivien väliin ja jatkaa matkaansa kohti kukkapenkkiä ja siistinä pitäminen on todella työlästä. On myös hyvä löytää tähän ratkaisuun ainakin yhdeltä sivulta tasaisia kiviä, etteivät kivien kohoumat ja reunat riko ruohonleikkurin terää.

Ylempänä kuvassa olevaan kohopenkkiin tein molemmin puolin reunuksen niin, että upotin kivet maanpinnan tasalle. Edessä kivet rajautuvat sepeliin, takana nurmikkoon. Molemmin puolin on kivien alla juurimattoa estämässä rikkakasvien leviämisen kukkapenkkiin, sekä myös kukkapenkin kasvien leviämisen reunakivien väliin.

Alemmassa kuvassa taas olen ruusupensaiden istutusalueen rajannut maahan upotetuilla kivillä kiviportaiden yläpäässä.

Reunakivet nurmikon tasossa

Olen tehnyt myös edellä mainittujen tyylien sekoituksia. Kuten vasemmalla olevassa kukkapenkissä. Itse kohopenkki on rajattu isohkoilla kivillä, mutta nurmikon puolella on isojen kivien edessä upotettuna maahan pienempiä kiviä helpottamaan ruohonleikkuuta kyseisestä kohdasta. Mielestäni tämä on vielä helppohoitoisuuden lisäki kaunis. Ja taas saa jättää trimmerin lataamaan akkujaan muualle. :)

Tällaisia ratkaisuja olen viime vuosina tehnyt sen jälkeen, kun olen minäkin välillä hypännyt ruohonleikkurin ratin taakse. Vaikka pääsääntöisesti ruohon leikkaaminen meillä onkin se miesten homma :) Monessa kohti olen huomannut ruohonleikkuun kompastuskivet ja hankalat kohdat. Ja niitä olen sitten pikkuhiljaa yrittänyt muuttaa ja korjata helpommin hoidettaviksi. Koska tavoitteenahan on kuitenkin suht helppohoitoinen, mutta kaunis puutarha. 💗

Helpoimmalla pääsee luonnonkivillä rajatessa, kun penkin reuna rajoittuu polkuun tai vaikka sepeliin kuten näissä alla olevissa kuvissa. Ei tarvitse miettiä ruohon leikkaamista ja lopputulos on siisti ja kestävä.

Kivillä rajatessa plussaa on myös se, että lähes aina kukkapenkki on kohopenkki. Ja kohopenkinhän tiedetään olevan kasville kuin kasville erinomainen paikka kasvaa. Ei ole huolta talvimärkyydestä ja kohopenkki on paremmin suojassa ruohonleikkurilla tapahtuvista vahingoista.

Nämä kaikki ovat siis minun omia tekeleitä ja ajatuksia. Olisin erittäin kiinnostunut tietämään ja näkemään muiden luonnon kivistä tekemiä kukkapenkin reunoja.