Siirry pääsisältöön

Pionit

Pioni, tuo kukkapenkin kuningatar.

Vielä muutamia vuosia sitten, ei puutarhakaupoista tahtonut saada kuin harvoin muutamaa pionia; vaaleanpunainen Sarah Bernhardt, tummanpunainen Karl Rosenfield ja valkoinen Shirley Temple. Hinnatkin lähentelivät useaa kymmentä euroa taimelta. Mutta nyt viime vuosina ovat pioneidenkin hinnat tulleet roimasti alas, kiitos kotimaisten ja ulkomaisten nettikauppojen, ja lajikkeitakin on saatavilla kymmeniä, ellei satoja. Edullisimmat pionien taimet maksavat ainakin täällä Kainuussa noin seitsemän euroa. Näin keväisin pieniä juurakoita yllämainituista lajeista saa jo ihan parillakin eurolla. Pionit ovat tulleet jäädäkseen kaikkien puutarhaan, kaikkien ulottuville. Enää ne eivät ole vain harvojen puutarhojen ihasteltuja ja arvostettuja aarteita. Mutta ei se tee silti pioneista yhtään sen vähemmän huononpia kukkia. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että nyt niitä arvostetaan vain entistä enemmän.

Meillä on puutarhassa tällä hetkellä ainakin 12 eri pionilajia. Viime viikolla Tsekeistä tulleessa paketissa sain kuutta eri lajia ihania pionien juurakkoa
täydentämään tämän hetkistä pionikokoelmaani.  Ja itseni jotenkin tuntien, saatanpa hankkia pioneja lisääkin kesällä, jos puutarhakaupassa eteeni tulee joku sellainen kaunokainen, jota minulla ei vielä ole ja jos hintakin on siedettävä.. Eihän sellaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Mutta sen näkee sitten kesällä. 😉

Harmikseni en laittanut sillon ensimmäisinä vuosina ylös pionien nimiä, joita istutin. Silloin ajattelin, että ei niin väliä mitä istutan, kohan ne on nättejä ja kasvavat hyvin. Näin jälkikäteen se harmittaa. Täytyy kukkien perusteella koettaa selvittää pioneiden nimet. Ehkäpä ne ovat juurikin noita yleisimpiä pioneja, en ole aivan varma. Selvittelen sitten kesällä, jahka pionit kukkivat :)

Tässä listaa puutarhamme pioneista, joista minulla nimet ovat ylhäällä:

Kiinanpionit
 - Santa Fe
 - Black Beauty
 - Bowl of Beauty
 - Duchesse de Nemours
 - Festiva Maxima
 - Karl Rosenfield
 - Sarah Bernhard
 - Shirley Temple
Vuoripioni (vuokkopioni) 'Anemoniflora'

Sitten on muutama pioni, joista ei pienintäkään tietoa, jotta mitä lajiketta ne ovat. Kaksi niistä on puupioneja, oranssi ja lila, jotka ostin viime keväänä Lidlistä. Pakkauksessakaan ei lukenut muuta kuin, että kyseessä on puupioni ja pionin kuva paketi kyljessä. Aika näyttää, mitä niistä kasvaa. Ja että ovatko edes kestäneet talven yli.

Sain myös mummoltani ihan ensimmäisenä vuotena yhden vanhaa kantaa olevan pionin, jota jouduin siirtelemään ensimmäiseten vuosien aikana aika monta kertaa. Se pioni ei ole vielä kertaakaan kukkinut, joten ei mitään tietoa, että mikä pioni lienee kyseessä. Mummun pionin juurakko meni yhden siirron aikana kahteen osaan, mutta molemmat juurakot ovat kasvaneet ihan hyvin.

Niin ja mitä tulee niihin kuuteen uuteen pioniin. Ne ovat:

- Koningin Wilhelmina, vaaleanpunainen kerrottu kaunistus
- Lady Kate, persikanvärinen kerrottu kiinanpioni
- Walter Mains, tummanpunainen, yksinkertainen, näytävällä keskustalla
- White Towers, puhtaanvalkoinen. Rakkautta ensisilmäyksellä.
- Barrinton Belle, tummanpunainen yksinkertainen kaunokainen
- Do Tell, vaaleanpunainen yksinkertainen, vaalealla keskustalla

Näin kun kirjoittaa ylös, että mitä kaikkea puutarhastamme jo löytyykään, niin itsekin hieman hämmentyy. Meillä on iso piha, jonne mahtuu kasvia jos kuinka paljon. Itsestä hieman tuntuu siltä, että piha on tyhjä. Muutama kukka siellä täällä. Mutta onhan noita jo kerääntynyt. Tavoitteena olisi tänä vuonna (joka kevät olen saman tavoitteen itselleni laittanut, mutta se sitten toteuttamatta jäänyt) piirtää jokaisesta puutarhan kukkapenkistä ja kasvista kartta, johon kirjoittaa, että mikä kasvi ja mitä lajia siihen on istutettu. Nyt tämän blogin kirjoittamisen myötä saan siihen ehkä paremmin aikaa ja kiinnostusta piirtämiseen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän