Jänisten karkoitusta

Ostin viime syksynä monta rullaa lisää verkkoja suojattavien puiden ympärille. Ja Harri teki uudet tukevammat tolpat verkoille. Ajattelin, että tulevana talvena ei puppelit pääse järsimään omenapuitamme sitten ollenkaan. Tai siis niin oli tarkoitus. Mutta talvi yllätti puutarhurin. Verkot puiden ympärille nojaa edelleen autokatoksessa ja tolpatkin ovat jossain tuolla metrisen hangen alla.

Talventörröttäjä

Syksyllä jäi muutenkin liki kaikki puutarhan syystyöt tekemättä. Siellä se pilkottaa lapiokin korkean hangen keskeltä yksinäisenä. Siellä minne se jäi keskeneräisen koiranhäkin maisemointiprojektin viereen. Mutta sieltäpä se löytyy sitten taas keväällä, kun taas lumet sulavat ja puutarhurin kiireisin aika alkaa. Mielestäni minulla on aika hyvä syy syystöiden laiminlyöntiin: vauva. :)

Halvin kahvi kelpaa karkoitukseen kyllä

Vielä tälle talvea eivät ole rusakot ja jänikset löytäneet meidän pihaamme tekemään tuhojaan. Kaikkina muina talvina ne ovat käyneet tekemässä jos minkäkinlaista kiusaa. Syöneet omenapuita verkkojenkin yli, kun lunta on tullut niin paljon, että verkoissa ei korkeus ole riittänyt. Ja onpa heille kelvanneet useat angervotkin sekä ruusupuskissa ovat myös käyneet hampaitaan kokeilemassa. Talttahampaita täällä vaaran päällä on asustanut aika kokonainen suku kumminkaimoineen. Harri kävi äsken koiran kanssa kävelyllä ja muutaman kymmenen metrin päässä pihasta ja ajokoiran häkistä on jo armeijallinen kampikoipia käynyt steppailemassa hangilla.

Kahvia hangella

Kävinpä sitten ripottelemassa kahvinpuruja suojattavien puiden ympärille ennen kuin tulee hankikelit ja puppelit pääsevät hankia pitkin kätevästi herkkuapajille. Niin.. hankikelit. Olisikin ollut hankikeli. Olisi helpottanut minun hommaani huomattavasti. Nyt upposin joka askeleella nivusiin asti syvään hankeen kengät täynnä lunta. Yritin laittaa päälle nelivedonkin, eli kontata, mutta silloin upposi jalkojen lisäksi myös kädet kainaloita myöten syvään hankeen ja lunta meni myös takin kauluksesta sisään tarjoten kylmän tervehdyksensä. Parina aikaisempanakin vuotena olen tarjonnut kahvia hangille. Silloin eivät ole puut puppeleita kiinnostaneet. En tiedä, että onko kahvilla oikeasti vaikutusta, vai onko se ollut vain onnen kauppaa, että sen jälkeen ei herkuttelu ole enää kiinnostanut. Kahvin sanotaan karkoittavan talttahampaat hajullaan.

Kahvinpurujen ripottelussa on se huono puoli, että keväthangilla aurinko ottaa tummiin kahvinsakkoihin nopeasti ja sakat humpsahtavat hangen sisään. Ja jos sataa lunta, on uuden lumen päälle käytävä ripottelemassa uusi satsi. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kasviensa hyväksi :)

Muita pitkäkorvien karkoituskeinoista olen kuullut, että pitäisi laittaa niksipirkan tapaan sukkahousuihin tai nailonsukkiin hiuksia ja ripustella hiuspalleroisia oksille. Hiukset haisevat ihmiselle ja pitävät vemmelsääret loitolla. Tänä vuonna tuo olisi ollut jopa hyvinkin mahdollista, kun nyt imetysaikana minulta lähtee tukkaa tupoittain 😄 Myös tuomenoksien ja havujen virittelemisestä puiden runkojen ympärille olen kuullut. Runsaslumisena talvena vaan näyttää kelpaavan paremman puutteessa tuomenkin oksat pitkäkorvien suihin.

Uusin karkoituskeino, minkä kuulin tänä talvena on se, että karkoitetaan talttahampaita naudan verellä. Eli naudanverta sekoitetaan rasvattomaan maitoon ja sillä koktaililla suihkitaan sitten puut ympäriinsä ja kampikoivet pysyvät loitolla. Keino tuntuu hurjalta. Kohta puppeleiden sijaan järsii ilvekset meidän puumme talven aikana parempiin suihinsa 😂 Joten tämä keino jäänee vielä meillä ainakin käyttämättä ja odotan uutta kokemusta kyseisestä karkoituskeinosta ennen kuin roiskin pihamme näyttämään teurastusareenalta.

Vielä on paksut hanget puutarhan peittona