Siirry pääsisältöön

Jänisten karkoitusta

Ostin viime syksynä monta rullaa lisää verkkoja suojattavien puiden ympärille. Ja Harri teki uudet tukevammat tolpat verkoille. Ajattelin, että tulevana talvena ei puppelit pääse järsimään omenapuitamme sitten ollenkaan. Tai siis niin oli tarkoitus. Mutta talvi yllätti puutarhurin. Verkot puiden ympärille nojaa edelleen autokatoksessa ja tolpatkin ovat jossain tuolla metrisen hangen alla.

Talventörröttäjä
Syksyllä jäi muutenkin liki kaikki puutarhan syystyöt tekemättä. Siellä se pilkottaa lapiokin korkean hangen keskeltä yksinäisenä. Siellä minne se jäi keskeneräisen koiranhäkin maisemointiprojektin viereen. Mutta sieltäpä se löytyy sitten taas keväällä, kun taas lumet sulavat ja puutarhurin kiireisin aika alkaa. Mielestäni minulla on aika hyvä syy syystöiden laiminlyöntiin: vauva. :)

Halvin kahvi kelpaa karkoitukseen kyllä
Vielä tälle talvea eivät ole rusakot ja jänikset löytäneet meidän pihaamme tekemään tuhojaan. Kaikkina muina talvina ne ovat käyneet tekemässä jos minkäkinlaista kiusaa. Syöneet omenapuita verkkojenkin yli, kun lunta on tullut niin paljon, että verkoissa ei korkeus ole riittänyt. Ja onpa heille kelvanneet useat angervotkin sekä ruusupuskissa ovat myös käyneet hampaitaan kokeilemassa. Talttahampaita täällä vaaran päällä on asustanut aika kokonainen suku kumminkaimoineen. Harri kävi äsken koiran kanssa kävelyllä ja muutaman kymmenen metrin päässä pihasta ja ajokoiran häkistä on jo armeijallinen kampikoipia käynyt steppailemassa hangilla.

Kahvia hangella

Kävinpä sitten ripottelemassa kahvinpuruja suojattavien puiden ympärille ennen kuin tulee hankikelit ja puppelit pääsevät hankia pitkin kätevästi herkkuapajille. Niin.. hankikelit. Olisikin ollut hankikeli. Olisi helpottanut minun hommaani huomattavasti. Nyt upposin joka askeleella nivusiin asti syvään hankeen kengät täynnä lunta. Yritin laittaa päälle nelivedonkin, eli kontata, mutta silloin upposi jalkojen lisäksi myös kädet kainaloita myöten syvään hankeen ja lunta meni myös takin kauluksesta sisään tarjoten kylmän tervehdyksensä. Parina aikaisempanakin vuotena olen tarjonnut kahvia hangille. Silloin eivät ole puut puppeleita kiinnostaneet. En tiedä, että onko kahvilla oikeasti vaikutusta, vai onko se ollut vain onnen kauppaa, että sen jälkeen ei herkuttelu ole enää kiinnostanut. Kahvin sanotaan karkoittavan talttahampaat hajullaan.

Kahvinpurujen ripottelussa on se huono puoli, että keväthangilla aurinko ottaa tummiin kahvinsakkoihin nopeasti ja sakat humpsahtavat hangen sisään. Ja jos sataa lunta, on uuden lumen päälle käytävä ripottelemassa uusi satsi. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kasviensa hyväksi :)

Muita pitkäkorvien karkoituskeinoista olen kuullut, että pitäisi laittaa niksipirkan tapaan sukkahousuihin tai nailonsukkiin hiuksia ja ripustella hiuspalleroisia oksille. Hiukset haisevat ihmiselle ja pitävät vemmelsääret loitolla. Tänä vuonna tuo olisi ollut jopa hyvinkin mahdollista, kun nyt imetysaikana minulta lähtee tukkaa tupoittain 😄 Myös tuomenoksien ja havujen virittelemisestä puiden runkojen ympärille olen kuullut. Runsaslumisena talvena vaan näyttää kelpaavan paremman puutteessa tuomenkin oksat pitkäkorvien suihin.

Uusin karkoituskeino, minkä kuulin tänä talvena on se, että karkoitetaan talttahampaita naudan verellä. Eli naudanverta sekoitetaan rasvattomaan maitoon ja sillä koktaililla suihkitaan sitten puut ympäriinsä ja kampikoivet pysyvät loitolla. Keino tuntuu hurjalta. Kohta puppeleiden sijaan järsii ilvekset meidän puumme talven aikana parempiin suihinsa 😂 Joten tämä keino jäänee vielä meillä ainakin käyttämättä ja odotan uutta kokemusta kyseisestä karkoituskeinosta ennen kuin roiskin pihamme näyttämään teurastusareenalta.

Vielä on paksut hanget puutarhan peittona




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän