Kevättalven inspiraatio

Puutarhalehtien lukemista pikkukaverin kanssa

Hiihtoloma viikko. Mikäs sen parempaa aikaa yhdessä tehdä perheen kanssa kuin sairastaa. Jokainen meistä on tällä viikolla ollut enemmän tai vähemmän kipeä, joten aktiviteetit ja tekemiset ovat jääneet tällä viikolla aika vähiin. Huomasin tuossa aamulla mietiskellessäni, että viimeksi olen poistunut kotoa yhtään minnekään tasan viikko sitten, kun kävin kaupassa. Ellei lauantain hiihtolenkkiä lasketa.

On siinä sairastamisessa hyväkin puoli. Nyt on ollut aikaa aivojen raksuttaa uusia suunnitelmia ja ajatuksia. Voi kaivaa jemmasta läjän puutarhalehtiä ja etsiä uusia ideoita tulevaa kevättä ajatellen. Luinpa iltapäivälehdistä aamulla, että tänä vuonna kevät ja lämmin tulee aikaisin. Eli täydellistä puutarhurille 😎 Mikä sen kiduttavampaa kuin pitkään jatkuva kylmä ja kolea kevät. Lunta vielä äitienpäivän aikaan maassa. Turhauttavaa. Toivottavasti ennustukset pitävät paikkansa. Sormissa syyhyttää jo niin paljon päästä puuhailemaan pihamaalle.

Purppurapenkki

Tein viime vuonna näihin aikoihin muutamia suunnitelmia erilaisista kukkapenkeistä ja istutusalueista. Ei niistä jokainen ollut meidän pihaan ja puutarhaan tarkoitettuja, suunnittelu vaan on toisinaan niin mukavaa. Kuten oikealla oleva purppurapenkki. Innostuksen sain, kun bongasin minulle uuden kukkasen, meksikonhankihin, ja halusin kokeilla minkälaisten kasvien kanssa meksikonhanhikki voisi sopia.

Minulle piirtäminen on rentouttavaa puuhaa. Saa ikävät ja stressaavat ajatukset siirrettyä pois mielestä hetkeksi. Ja paperilla suunnitelmat muuttuvat konkreettisemmiksi. Koska ajatukset laukkaavat tuhatta ja sataa, on suunnitelmia myös joka paikkaan sen sata. Ja kun piirrän tai kirjoitan ajatukset ja suunnitelmat ylös, muistan ne myös myöhemmin, kun aihe taas tulee ajankohtaiseksi. Ellen sitten ole hukannut suunnitelmia ennen sitä...

Etuoven kukkapenkin suunnitelma

Oikealla olevan etuoven istutusalueen suunnitelman tein viime talvena helmikuussa. Keväällä sitten toteutin suunnitelman. Hiukan kasvivalinnat muuttuivat keväällä, mutta pääpiirteittäin suunnitelma piti. En saanut kaikkea mitä olisin halunnut, mitä suunnitelmaan olin piirtänyt. Ja sitten kaupoissa eteen sattui myös jotain, mitä en ollut alkuperäisesti ajatellutkaan kyseiseen penkkiin, mutta ne sopivat siihen täydellisesti.

Kuvittelin hetki sitten mielessäni, miten alan keväällä heti lumien sulettua työstämään uutta istutusaluetta/poikieni kauko-ohjattavien rataa. Nostin sitten katseeni ja katsoin ulos keittiönikkunasta paikkaa, jonne autoradan rakennan... Tuntui kun joku tumma möykky olisi iskenyt vasten rintaa, kun valmiin kukkapenkin ja viime syksynä istutettujen päärynäpuiden sijaan, näkynä on paksu lumihanki, josta muutama pieni oksa törröttää näyttäen, missä päärynäpuut sijaitsevat. Muuta sitten ei hangen keskeltä voi erottaa, vaikka miten yrittäisi tiirailla.

Onneksi kevät tulee joka vuosi. Auringolla on ihmeellinen voima saada kaikki lumi sulatettua ja kukkaset kukkimaan :)