Kukkakahelin puutarha

Tämä talvi on ollut taas kovin poikkeuksellinen. Tuntuu, että joka vuosi on jotain poikkeuksellista, mitä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin, miesmuistiin. Tai sitten on miesmuisti vaan kovin lyhyt. Tammikuun alussa tykkylumi jäi kiinni puihin ja kaatoi paljon puita metsistä ja pihoista, myös sähkölinjojen päälle. Meilläkin oli toisinaan sähköt poikki, mutta ei onneksi yhtä pitkiä pätkiä kuin ylä-Kainuussa, missä pisimillään sähköt oli pois monta vuorokautta putkeen. Ensi keväänä on piha erinäköinen, kun meiltäkin pihan ympäriltä ja pihasta kymmeniä puita, suurimmaksi osaksi mäntyjä, antoi periksi paksun ja painavan lumitaakan alta. Vielä ei paksun lumihangen takia tiedä, että miten puutarhan puut ja pensaat ovat kärsineet. Sen verran kävin lumia puiden päältä tiputtelemassa, että ainakin isoimman omenapuun latva on puolentoista metrin matkalta poikki, eli melkein puolivälistä. Ja toisen omenapuun iso oksa on murtunut poikki ja revennyt. Pensaiden oksat ovat taipu