Kukkakahelin puutarha

Tämän viikon lumipäivityksiä on saanut lukea koko päivän niin täältä blogien puolelta, kuin facebookin puolelta. Usea puutarhuri manailee puutarhatöidensä pakollista keskeytymistä ja toinen puoli sitä, ettei vieläkään pääse edes aloittamaan kevättöitään. Mutta eikös nyt olisi aika huoltaa kunnolla kaikki puutarhatyökalut! Kohta niitä tarvitaan ja sitten ei haluaisi hukata hetkeäkään lapioiden ja kanttausrautojen teroittaimiseen. Pääsisi kerralla aloittamaan kaikki kovalla tohinalla. Ja voi sitä harmituksen määrää, kun siitä haravasta on piikkejä poikki ja lapiosta varsikin lahonnut. Entä minne se istutuslapio jäikään viime syksynä... Minun täytyy tunnustaa, että oman istutuslapion sijaintia en tällä hetkellä tiedä. En, vaikka niitä itseasiassa pitäisi olla kaksin kappalein. Se voi olla, hyvällä tuurilla, kasvihuoneessa tallessa tai sitten lasten jäljiltä ihan missä vain. Viime kesänä se tuli todistettua, että minun lapiot ovat kestävämpiä ja parempia kuin lasten omat, joten joka

Uusi lumi on vanhan surma. Ja höpöhöpö! Se on vain taas kymmenen senttiä lisää työtä sulatettavaksi auringolle. Varsinkin, kun sitä tulee joka päivä vaan lisää. Kävin minäkin torstaina Lidlistä ruusunjuurakoita ostamassa. Tänä vuonna ei mopo keulinut niin paljon, mutta silti tuli muutama ruusu ostettua. Kolme vuotta takaperin ostin pari ruusua ja hyvin ne selvisivät jopa vuoden 2015-2016 rankasta talvesta, jolloin erittäin sateinen syksy ja kovat pakkaset alkutalvesta ilman suojaavaa lunta maassa vei ympäri suomen paljon kasveja puutarhoista. Viime vuonna ostin kymmenkunta. Nyt keväämmällä näkee mitenkä ne ovat viime talvesta selvinneet. Vielä on paksu kerros lunta niiden päällä.  Onko paksu lumikerros onnea vai epäonnea. Riippuu siitä, että onko tammikuu vaihuhtikuun loppu. Lidlistä ei tällä kertaa ruusujen lisäksi tarttunut mukaan kuin pari pussia gladioliuksia. Oransseja tulevaan oranssiin kukkapenkkiin ja punaisia aitaa vasten. Viime kesänä aitaa vasten kasvoi va

Koiperhonen lehahtaa lentoon halkokassista, kun nostan sieltä pari puuta viedäkseni ne leivinuuniin tuomaan lämpöä koleaan päivään. On aurinko tänäänkin muistanut esittäytyä meille tänne pohjoisempaankin Suomeen lumisateen välissä, mutta päivälämpötila ei ole noussut pitkään aikaan paria lämpöastetta korkeammaksi. Öisin on vielä todella kylmää ja siitä kielivät kovat hanget, jotka kestävät mönkijänkin painon. Turhauttaa lukea ja katsella kuvia kevään etenemisestä ja kukkapenkkien möyhennyksistä, kun täällä on lunta vielä puolisen metriä ja aurinko ei jaksa edes pehmittää kovia hankia päivän aikana, joita pakkanen muistaa kovettaa entisestään öisin. Katselin kuvia viime vuosilta, etenkin viime keväiset kuvat pistivät huokaileimaan syviä ja pitkiä huokaisuja. Viime keväänä tähän samaan aikaan ei ollut lunta enää missään muualla kuin paikoissa, joihin talven aikana lumet oli traktorilla kasattu. Ensimmäisen kukkapenkin pohja oli valmis ja heti toukokuun alusta ensimmäiset

Kaikissa puutarhoissa niitä on.  Eikä niistä kokonaan pääse koskaan eroon.  Muuten kuin asvaltoimalla koko piha kauttaaltaan.  Eikä välttämättä sekään tehoa.  Tähän olen listannut havaitsemiani tuholaisia meidän puutarhassa, mitä tuhoa ne ovat saaneet aikaan ja miten niitä olen yrittänyt torjua.   Kirvat   Niiden herkkua ovat etenkin nuoret, pehmeät ruusujen varret ja nuput. Ensimmäisinä vuosina, kun havaitsin ruusuissani kirvoja, annoin niille niskaan kylmää vettä sekä iltaisin kiertelin suihkuttelemassa mäntysuopaliuosta, jännetuppitulehduksen uhallakin, pitkin puskia. Silti tuntui, ettei tuhoyrityksistäni ollut juurikaan apua. Mutta sinnikkäästi jatkoin kirvojen kylvettämistä illasta toiseen. Parina edellisenä kesänä en ole enää jaksanut tarjoilla niille iltapesuja. Ja iloikseni, sekä lasten iloksi, olen saanut huomata leppäkerttujen löytäneen ruusupuskani. Leppäkertut ovat pitäneet kirvainvaasion paremmin kurissa kuin minä. Joten olen antanut heille

Meillä on aivan ihana naapuri. Herttainen vanhempi mummo.💕 Naapurissa on vanha maalaistalon puutarha. Valtavat karviaispuskat ja niin kauniit vanhat käkkyräiset omenapuut. Sekä tottakai perinteinen kasvimaa, jossa kasvavat sipulit, porkkanat, perunat ja muut perinteiset juurekset. Ihana, vanhan maalaistalon piha ja puutarha. Juuri tämän naapurin puutarha on ollut inspiraationa meidän puutarhassa. Olen uskaltanut alusta pitäen hankkia vähän arempia kasveja, koska ne näyttävät pärjäävän myös naapurissa. Heidän puutarhansa on hieman villi. Kaikella on paikkansa ja kaikki näyttää siltä, että ne ovat aina olleet siinä. Sellaisen puutarhan minäkin haluaisin. Vähän Cottage garden -tyyppinen, rönsyilevä puutarha. Mutta olen liian pikkutarkka ja rakastan yksityiskohtia. En osaa höllätä tarpeeksi. Eilen naapurin mummo kävi meillä kylässä. Ja tuliaisina hänellä oli pussillinen todella hyvännäköisiä sipuleita, samettiruusun pieniä taimia sekä kaksi viirivehkan taimea. Samettiruusut ova

Lumien sulamista odotellessa on hyvä alkaa miettimään puutarhan lannoitusasioita.  Puutarhan kasvit tarvitsevat ennemmin tai myöhemmin hieman apuja kasvaakseen ja kukoistaakseen kunnolla. Meidän puutarhan lannoittaminen on sellaista semiluomua. Pyrin lannoittamaan kasveja mahdollisimman edullisesti ja jo olemassa olevaa hyödyntäen. Ja soveltaen.       Kalkitseminen  Meillä poltetaan paljon puuta uunissa ja takassa talven aikana. Näin säästämme pitkän pennin lämmityskustannuksissa ja siinäpä samalla se ruokakin paistuu leivinuunin lämmössä. Joten kevättalvella ja keväällä meillä on paljon tuhkaa nakella pitkin pihaa hankien päälle. Tuhka on erinomaista lannoitetta puutarhaan. Tuhka nopeuttaa hankien sulamista ja sulamisvesien mukana kulkeutuu sinne minne pitääkin, eli kasvien juurille. Tuhka sisältää kaikkia kasvien tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa ja se on luonnollisempi pH:n nostaja kuin louhoskalkki. Koska tuhka nostaa maaperän pH:ta, sitä ei kannata l

Virvon, varvon  tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle! Tänään on palmusunnuntai. Palmusunnuntai aloittaa pääsiäisen. Vanhan perinteen mukaan lapset koristelevat pajunoksia höyhenillä sekä muilla värikkäillä koristeilla. Sitten he pukeutuvat pääsiäisnoidiksi ja kiertävät naapuritaloissa virpomassa pienen palkan toivossa. Omassa lapsuudessani palmusunnuntaita odotettiin koko kevättalvi ja naapurin lasten kanssa lähdimme jo heti aamusta kiertämään pitkin maita ja mantuja ilahduttamassa lähitalojen asukkaita. Olen kotoisin maatilalta ja lähimpäänkin naapuriin sai tarpoa yli kilometrin matkan. Usein matkaa taivallettiin potkurilla, mutta olipa toisina vuosina kevät edennyt näilläkin korkeuksilla niin pitkälle, että tiet olivat jo sulaneet ja kävellen kuljettiin samalla pieniä puroja kengänkärjellä kaivaen soratiellä rapakoista toiseen. Kilometrejä päivän aikana tuli kyseisenä päivänä reippaasti toista kymmentä. Taskut täynnä aarteita, posket puna

Millainen on Sinun sinivalkoinen tervehdys satavuotiaalle Suomelle? Kuuluuko siihen vain perinteisiä mummolta perittyjä perinneperennoja vai myös kauniita uutuuksia viime vuosilta? Miltä kuulostaisi perinteiset tummansiniset aitoukonhatut valkoisten särkyneidensydäminen taustalla? Seassa muutama komea valkoinen värililja, siniset sekä valkoiset kurjenmiekat tuomassa ryhtiä komeilla lehdillään. Vai onko se kaunis kukkaniitty luonnon omilla kukkasilla, jossa hennot pienet siniset lemmikit ja harakankellot kisailevat kauneudellaan päivänkakkaroiden lomassa? Onko se sittenkin kimppu hurmaavan tuoksuisia kieloja? Tai sinivuokkoja ja valkovuokkoja herttaisesti solmittuna kukkaseppeleeksi. Miten Sinä haluat juhlistaa tänä vuonna pyöreitä täyttävää isänmaatamme? Minä haastan kaikki puutarhurit suunnittelemaan ja tekemään Suomi 100 vuotta -kukkapenkin tai kesäkukkasommitelman. Tervehdys voi olla perinteinen kukkapenkki tai vaikka ruukkuistutus sinivalkoisin kesäkukk

Keväällä aurinkovalssia. Kesällä sadetanssia. Kaksi peräkkäistä lämmintä päivää takana ja lumihanget ovat humpsahtaneet reippaasti alaspäin. Vieläkin sitä lunta on. Ja paljon. Ihan liikaa. Mutta aurinko näemmä osaa hommansa tänäkin vuonna ja lumet ovat saaneet jo hieman kyytiä. Ensimmäisenä lumien sulaminen näkyy koiratarhassa. Kikkareet, jotka ovat talven aikana piiloutuneet lumen alle, ovat tulleet irvokkaasti näkyviin ja niitä saa joka päivä olla lapioimassa pois. Toinen paikka, missä kevään merkit näkyvät, on piha ja pihatie. Niin liukas! Pihaamme tuleva tie on ylämäkeä ja näin keväisin on päiviä, ettei ilman nelivetoa (eikä aina senkään kanssa) pihaan autolla ajella. Hiekoitushiekka uppoaa päivän aikana jään sisään ja apu liukkauteen on vain hetkellinen. Löysin Lidlistä ihanan ruukkuliljan. Oranssi toive kesästä. Nyt se saa kaunistuttaa sisällä lukuisilla kukillaan ja maan sulaessa istutan sen kukkapenkkiin tuomaan iloa myös tuleville kesille. Viikonloppuna sain myös l

Innostus. Epäilys. Ihmetys. Onnistuminen. Kaikki nämä tunteet ja ajatukset ovat pyörineet päässäni, kun aloitin biojätteiden käsitettelyn taloudessamme bokashilla. Joka talvi lämpökomposti jäätyy ennemmin tai myöhemmin. Tekipä sille mitä. En jaksa nähdä vaivaa kuumavesipullojen tai muiden kikkailujen virittelyssä kompostiin, että se pysyisi toiminnassa läpi talven. Viimeistään vuoden vaihteessa on komposti sitten umpijäässä ja täynnä. Tuntuu haljulta pistää lopputalvi biojätteet sekajätteen joukkoon. Varsinkin, kun meillä kierrätetään muuten varsin ahkerasti. Tänä talvena kuulin taikasanan: Bokashi . Mikä se on, mitä se tekee ja mitä ihmettä se minuun liittyy? Lyhyesti: Bokashi on eloperäistä ainesta eli biojätettä, joka on fermetointu. Keittiöjätteet hajoavat maitohappokäymisen seurauksena nopeasti ja hajuttomasti ravinteikkaaksi mullaksi. Ja nopeasti tarkoittaa sitä, että jopa viidessä viikossa biojätteestä saadaan ravinteikasta multaa, sisätiloissa, kotona, hajuitta. Mahdotont