Syviä huokauksia

Koiperhonen lehahtaa lentoon halkokassista, kun nostan sieltä pari puuta viedäkseni ne leivinuuniin tuomaan lämpöä koleaan päivään.

On aurinko tänäänkin muistanut esittäytyä meille tänne pohjoisempaankin Suomeen lumisateen välissä, mutta päivälämpötila ei ole noussut pitkään aikaan paria lämpöastetta korkeammaksi. Öisin on vielä todella kylmää ja siitä kielivät kovat hanget, jotka kestävät mönkijänkin painon.

Turhauttaa lukea ja katsella kuvia kevään etenemisestä ja kukkapenkkien möyhennyksistä, kun täällä on lunta vielä puolisen metriä ja aurinko ei jaksa edes pehmittää kovia hankia päivän aikana, joita pakkanen muistaa kovettaa entisestään öisin.

Katselin kuvia viime vuosilta, etenkin viime keväiset kuvat pistivät huokaileimaan syviä ja pitkiä huokaisuja. Viime keväänä tähän samaan aikaan ei ollut lunta enää missään muualla kuin paikoissa, joihin talven aikana lumet oli traktorilla kasattu. Ensimmäisen kukkapenkin pohja oli valmis ja heti toukokuun alusta ensimmäiset perennat oli istutettu.

Näin puutarhaihmiselle kevään hidas eteneminen aiheuttaa vain turhautumista ja levottomia sormia. Tietokonekin jumittaa. Sekin on päättänyt siirtyä tähän samalle taajuudelle kevään kanssa. Viiden vuorokauden sääennuste ei lupaa yhtään lämpimämpää päivää tästä eteenpäin ja itse asiassa ennusteessa luvataan lisää lumisadettakin näille korkeuksille. Mutta onneksi Suomessa ei ole aina luottaminen noinkaan pitkiin ennusteisiin.

Tulee se kevät vielä. Se vaan odotuttaa hieman.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä. Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia. Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Lue lisää

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän

Lue lisää

Kukkakahelin puutarha

Hae tästä blogista