Siirry pääsisältöön

Auringolle töitä

Uusi lumi on vanhan surma.

Ja höpöhöpö! Se on vain taas kymmenen senttiä lisää työtä sulatettavaksi auringolle. Varsinkin, kun sitä tulee joka päivä vaan lisää.

Kävin minäkin torstaina Lidlistä ruusunjuurakoita ostamassa. Tänä vuonna ei mopo keulinut niin paljon, mutta silti tuli muutama ruusu ostettua. Kolme vuotta takaperin ostin pari ruusua ja hyvin ne selvisivät jopa vuoden 2015-2016 rankasta talvesta, jolloin erittäin sateinen syksy ja kovat pakkaset alkutalvesta ilman suojaavaa lunta maassa vei ympäri suomen paljon kasveja puutarhoista. Viime vuonna ostin kymmenkunta. Nyt keväämmällä näkee mitenkä ne ovat viime talvesta selvinneet. Vielä on paksu kerros lunta niiden päällä. 

Onko paksu lumikerros onnea vai epäonnea. Riippuu siitä, että onko tammikuu vaihuhtikuun loppu.


Lidlistä ei tällä kertaa ruusujen lisäksi tarttunut mukaan kuin pari pussia gladioliuksia. Oransseja tulevaan oranssiin kukkapenkkiin ja punaisia aitaa vasten. Viime kesänä aitaa vasten kasvoi vaaleanpunaisia gladioliukseja ja olihan ne komeita loppukesästä kukkiessaan. Ja miten kauan ne pysyivätkään hyvänä sisällä maljakossa!


Tänään kodinhoitohuoneessa esikasvatuksessa olevia kukkasia kastellessani huomasin lähes kaikissa liljoissa jo olevan nuppuja! Hiljaa supattelin heille, että odottaisivat vielä hetken, että pääsisivät ulos kukkapenkkiin kukkimaan. Toivottavasti kuuntelivat tarkasti ja malttavat vielä tovin kasvatella nuppujaan ja odottaa vaikka kuukauden... Siihen mennessä lienee lumetkin jo sulaneet. Uskon niin. Toivon. Vaadin. 


Liljojen lisäksi myös pionit ovat kasvaneet hienosti. Tanakat varret. Komeat lehdet. Näille pioneille minulla on kovat odotukset. Ovathan ne tulleet tsekeistä asti tänne pohjolaan esittelemään kauneuttaan. Hellästi silittelen ja supattelen kukkasilleni tarinoita ja ohjeita kasvuun. Hyvin ovat kuunnelleet, vaikkeivat ehken suomenkieltä ymmärräkään. 


Pari päivää sitten autokatoksen katolta romahti kovan jyrinän saattelemana iso lumivaippa maahan. Lasten polkutraktorit saivat todella kylmää kyytiä ja ainakin toisesta hajosi lokasuojat tuhannen palasiksi. Myös peräkärrystä tuli mallia lavetti. Ensimmäinen kevät, että lumi tulee lumena rytinällä alas. Muina keväinä on se tullut ihan vetenä ränniä pitkin ja ohjautunut suoraan sadevesikaivoon.



Erikoinen kevät kaikilla tavoin. Uskon, että kun kevät saa lopulta kunnon hallintaotteen talvesta, tulee kesä oikein rytinällä, muutamassa päivässä.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän
Lähetä kommentti
Lue lisää