Innostus. Epäilys. Ihmetys. Onnistuminen.
Kaikki nämä tunteet ja ajatukset ovat pyörineet päässäni, kun aloitin biojätteiden käsitettelyn taloudessamme bokashilla.
Joka talvi lämpökomposti jäätyy ennemmin tai myöhemmin. Tekipä sille mitä. En jaksa nähdä vaivaa kuumavesipullojen tai muiden kikkailujen virittelyssä kompostiin, että se pysyisi toiminnassa läpi talven. Viimeistään vuoden vaihteessa on komposti sitten umpijäässä ja täynnä. Tuntuu haljulta pistää lopputalvi biojätteet sekajätteen joukkoon. Varsinkin, kun meillä kierrätetään muuten varsin ahkerasti. Tänä talvena kuulin taikasanan: Bokashi. Mikä se on, mitä se tekee ja mitä ihmettä se minuun liittyy?
Lyhyesti: Bokashi on eloperäistä ainesta eli biojätettä, joka on fermetointu. Keittiöjätteet hajoavat maitohappokäymisen seurauksena nopeasti ja hajuttomasti ravinteikkaaksi mullaksi. Ja nopeasti tarkoittaa sitä, että jopa viidessä viikossa biojätteestä saadaan ravinteikasta multaa, sisätiloissa, kotona, hajuitta. Mahdotonta?
Innostus. Tottakai tätä on päästävä kokeilemaan! Ei enää lopputalvesta biojätettä sekajätteeseen. Ravinteikasta multaa puutarhaan. Helposti, edullisesti, siististi ja ilman hajuja. No tottakai! Ja sitten vielä bokashiin tarvittavan rouheen sain seuraavalla kaupunkireissulla Kajaanista ostettua. Ei tarvinnut tilata netistä, odottaa tilauksen saapumista ja hakea tilausta postista, Kajaanista. Pilkon innoissani kaikki keittiöjätteet leikkuulaudalla pieneksi ennen keräysastiaan laittamista, jotta mikrobeille on tarpeeksi tarttumapinta-alaa ja prosessi on nopeampaa. Tällä kertaa ei edes harmita, kun maljakossa ollut tulppaanikimppu tiputtaa terälehtiään pöydälle. Tulppaaneista saan oiken nättiä silppua bokashiin! Rouhetta päälle, tiivistys, kansi kiinni ja avot!
Epäilys. Entäs jos hehkutus bokashin ympärillä on todella paljon liioiteltua? Miten kaikki
käytönnössä sujuu? Keräysastioita kotona. Missä ne säilytän? Multatehdas. Mikä se on? Entäs jos prosessi sittenkin haisee ja koko huusholli haisee biojäteastialle. Onko tämä sittenkään se minun juttu.
Annoin epäilykselle sen verran jalansijaa, että en ostanut valmiita bokashi-ämpäreitä. Satanen on kuitenkin aika suolainen hinta, jos kokeilu jää yhteen tai kahteen ämpärilliseen. Joten ostin vain kaksi kannellista astiaa muutamalla eurolla sekä bokashirouhetta, jota ilman ei tätä hommaa voi tehdä, ja päätin pärjätä alkuun niillä.
Luin paljon hehkutuksia fermentointiämpäristä lirutettavasta bokashinesteestä. Bokamehua, bokapissaa... Minulle se on ihan vain nestettä. Tujua, hapanta tavaraa, jota laimennettaessa saadaan todella erinomaista lannoitetta kukille ja muille kasveille. Nestettä muodostuu fermentoinnin aikana ja sitä suositellaan liruttamaan muutaman päivän välein pois hanan kautta. Meillä ei sisäkasveja ole. Ei ne koneellisen ilmastoinnin kanssa talvella menesty. Yritetty on monena vuonna.
Enkä muutenkaan kaipaa turhaa kikkailua bokashinesteen kanssa näin talvella. Joten silppusin astian pohjalle paksun kerroksen kananmunankennoja. Sen pitäisi imeä ylimääräinen neste itseensä ja jäte ei olisi liian märkää. Helpompi vaihtoehto, hyvä minulle. Katsotaan kesällä sitten, kun puutarhassa on lannoituksen tarve, että kikkaillaanko sitten nesteen kanssa.
Ensimmäisen astian täyttymiseen meni yli kolme viikkoa. Varsinkin viimeisen viikon aikana täyttyminen oli hidasta. Aina kun luulin saavani astian täyteen, tiivistäessä massaa, se humpsahti taas monta senttiä alaspäin. On tärkeää tiivistää biojäte hyvin, koska massan sekaan ei saa jäädä ilmaa. Käyminen tapahtuu hapettomassa tilassa.
Lopulta kun sain astian täyteen, laitoin vielä kelmua kannen väliin ja ympärille, että kansi pysyy varmasti ilmatiiviisti kiinni ja astia pimeään nurkkaan. Edelleen epäilys koko hommaan kumpusi takaraivossa. Tämä on liian yksinkertaista, liian helppoa. Ei se voi mennä näin.
Viikon päästä kaiversin astian alareunaan puukolla pienen reijän. Koska bokaneste. Pakko kai sitä on valutella pois astiasta. Kaikkihan niin tekevät. Kaikki ihastelee ja ihannoi kallisarvoista bokanestettä. Sitä ihmetellään, jos sitä ei tule. Sitä ihmetellään, kun sitä tulee. Ei tullut minulla, vaikka painoin kädellä kannen päältä ja kallistelin ja kaivelin reikää hammastikulla. Pari tippaa tuli ulos. Hyvä. Näinhän olin sen suunnitellutkin, mutta piti vain varmistaa, etten tee kaikkea ihan väärin. Kananmunankennoa oli pohjalla tarpeeksi. Ennen tyhjentämistä uusin bokanesteen valutuksen. Edelleenkin vain pari tippaa. Todella hyvä.
Multatehdas. Meni taas kolme viikkoa seuraavan astian täyttymiseen. Ensimmäinen astia oli valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Vaihe nimeltä multatehdas. Tässä vaiheessa fermentoitunut keittiöjäte sekoitetaan mullan joukkoon ja annetaan mullan mikrobeille aikaa tehdä oma työnsä. Ison astian pohjalle kerros multaa keräämään mahdollinen neste. Sitten sekoitetaan fermentoitunut massa samaan määrään multaa. Ja päälle vielä kymmenisen senttiä multaa hajulukoksi.
Edelleen epäilyttää. Hajulukko? Eikö tämän koko homman pitänyt olla hajuton? Ja mistäs minä nyt sitä multaa nyt äkkiä keksin. Lunta on liki metri maassa ja kasvihuoneeseenkaan en jaksa lapioida polkua auki. Kaupastako se piti multaa käydä säkillinen ostamassa? Eikö tämän pitänyt olla edullista! Ostin viime syksynä monta säkillistä puutarhamultaa. Ja yksi säkeistä on koko talven kulkenut mukana auton peräkontissa. Siellä se vauvan matkarattaiden alla edelleen oli ja odotti. Siitä saan ainakin tähän ensimmäiseen kokeiluun tarvittavat mullat.
Sekoittaessa multaan fermentoitunut massa vähän tuoksahti. Ei pahalle, hiukan happamalle. Mutta tuoksahti. Taas piru olkapäälläni hihitteli tyytyväisenä, koska hommanhan piti olla hajuton. Siis hajuton. Mutta eipä ollut ei. Multaan sekaisin ja kerros vielä päälle. Kodinhoitohuoneen nurkkaan odottamaan. Mullan mikrobien vuoro aloittaa oma hommansa. Ainakaan kahteen viikkoon en multatehtaaseen koske. Pelkään sitä hajua.
Ihmetys. Kolme viikkoa kulunut. Varovasti kauhalla kaivan multatehdasta. Ei haise, vielä. Kaivan vähän lisää ja sekoittelen. Muutama isompi keittiöjätteen pala vilahtaa. En tunnista mistä jätteestä on kyse, paitsi sitrushedelmien kuoret näyttävät olevan selvästi tunnistettavissa. Sekoitan vielä. Lisää epämääräisiä möykkyjä. Mutta yllättävän vähän niitä on. Jätän multatehtaan vielä rauhaan ja katson sitä seuraavan kerran, kun olen saanut taas yhden keräysastian täyteen ja voin jättää sen muutamaksi viikoksi fermentoitumaan. Ja sitä edellisen fermentoitumassa olevan astian voin siirtää multatehtaaseen. Pieni piiri pyörii....
Seuraava astia on täynnä, valmiina siirtymään multatehdasvaiheeseen. Joten entinen multatehdas saa siirtyä isompaan astiaan, ulos. Hämmennän ja tyhjennän multatehdasta. Näyttää hyvältä, mutta haisee. Haju on tuttu, todella tuttu! Hajusta tulee mieleen oma isä! Sen jälkeen, kun hän on navettatöissään käynyt tyhjentämässä tunkiolla. Eli lehmien pilaantuneen rehun haju. Ja multa.
Kun alan tarkemmin miettimään, niin lapsuudenkotonani on tällä samalla menetelmällä "kompostoitu" navetasta tulleet tunkiojätteet. Enkä puhu nyt lietteestä, koska sille on oma paikkansa. Tunkiojätteet kärrätään isoon läjään talven mittaan. Sinne menee myös turvetta, vasikoiden kuiviketta. Keväällä isäni sekoittaa sekaan hiekkaa sekä kalkkia.. Ja kärrää osan kukkapenkkeihin ja puskien juurelle. Ja kasvit rakastavat sitä! Eli sama homma isommassa kaavassa vain! Kompostoutuva jäte fermentoituu hapettomassa tilassa. Kasa pysyy koko talven sulana, koska jätettä tulee joka päivä monta kottikärryllista. Myös keittiöjäte viedään samaan kasaan talven mittaan. Bokashirouhetta ei tarvita, koska elukoiden ruoka sisältää jo itsessään kaiken tarvittavan, näköjään.
Onnistuminen. Oliko tämä kaikki oikeasti näin yksinkertaista? Ei sen kummemmin hajuja. Rumat astiat vaan kodinhoitohuoneessa. Kun kevät tulee lopultakin myös näille korkeuksille ja lumet sulavat, ajattelin tehdä kaiken vielä helpommaksi ja jättää multatehdasvaiheen kokonaan tekemättä. Fermentoituneen biojätteen käyn sekoittamassa multaan ja hautaan sen jonnekin kukkapenkin reunaan. Muutaman viikon päästä levittelen ravinteikkaan mullan kasveille. Onko se oikeasti näin helppoa? Entäs lämpökompostori. Mitäs sille jatkossa tapahtuu? Entäs jos teen siitä multatehtaan talveksi? Tyhjennän ja huuhdon kompostorin syksyllä ja laitan pohjalle multaa. Talven aikana käyn kippaamassa fermentoituneet jätteet kompostiin ja multaa päälle. Sekoitus ja seuraavaan kertaan.
Tämä bokashihöpötys on alkanut yllättävän kivuttomasti. Jopa lapset osaavat laittaa biojätteen pöydällä olevaan astiaan. Ja Harri. Hän ei ole sanonut mitään negatiivista. Kai on tottunut jo tämän akan höyrähdyksiin. Keittiössä jätteenkäsittelylaatikosta on vapautunut yksi astia. Nyt keräämme myös muovit erikseen kierrätykseen ja viemme ne ohimennessä kauppareissulla muovinkeräykseen. Sekajäte koostuu tällä hetkellä 90% lasten kertakäyttövaipoista. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten ala kestovaippailemaan. Muutenkin pyykkikone pyörii meillä keskimäärin kolme koneellista päivässä.
Sekajätteen määrä on vähentynyt yli puoleen, kun lasin, metallin, paperin (ja muun palavan) sekä tekstiilin lisäksi nyt kierrätykseen lähtevät meiltä myös muovi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että roska-auto käy kolistelemassa ja tyhjentämässä meiltä kahden viikon välein roska-astian, jossa jätettä on vain kolmasosa entisestään. Katsomme vielä muutaman viikon, että miten tämä homma lähtee lopullisesti pyörimään ja pidennämme tyhjennysväliä neljään viikkoon. Eli tämä tarkoittaa sitä, että vaikka koko talven ostaisin multatehtaaseen mullan kaupasta, niin silti jäämme plussan puolelle säästössä, mikä tulee jätemaksujen pienetyessä.
Ainoa tympeä asia tällä hetkellä koko bokashitouhussa on juurikin se multatehdas. Silmiäni särkee multatehdastörpöt sisällä. En halua sitä missään tapauksessa pysyväksi osaksi "sisustusta". Ja se, kun fermentoituneen jätteen sekoittaa siihen multaan, niin se sotkee. Liikaa. Kylpyhuoneen siivoaminen ja hinkkaaminen harjalla joka kerta ei ole ehkä se juttu. Olen liian mukavuudenhaluinen. Eilen hinkkasin kylppärin joka puolelta multatehdashömpötyksen jälkeen. Hinkatessa mietin paljon vaihtoehtoja tulevalle talvelle.
Tämän hetkisen kokemuksen mukaan voisin tehdä niin, että tyhjennän lämpökompostin syksyllä. Ja siihen asti, kun maa on vielä sulaa, käyn fermentoituneet jätteet vain hautaamassa multakasaan. Kun maa jäätyy, käyn fermentoituneen jätteen kippaamassa jatkossa kompostiin. Ja annan olla. Seuraavaan kevääseen. Komposti tuskin tulee talven aikana täyteen, koska näillä kokemuksilla sinne tulisi astiallinen kolmen viikon välein. Ja maa on jäässä noin kuusi-seitsemän kuukautta vuodessa. Pikaisella matematiikalla kompostiin tulisi kymmenisen astiallista talven aikan! Vain! Kyllähän ne nyt mahtuu minne vain, vaikka tulisi tuplana. Keväällä sitten kompostin tyhjennys suoraan multakasaan.
Vielä ei ole kokemusta siitä, että mitä kasvit puutarhassa bokashimullasta pitävät. Se selviää tulevana kesänä. Jos multa on niin ravinnerikasta, mitä olen saanut ymmärtää, niin säästöä tullee lannotteiden muodossa. Ei enää selkävääränä kanankakkaa kaupasta.
Onko tämä bokashihömpötys minun juttuni? En tiedä vielä. Ehkä.
Kaikki nämä tunteet ja ajatukset ovat pyörineet päässäni, kun aloitin biojätteiden käsitettelyn taloudessamme bokashilla.
Joka talvi lämpökomposti jäätyy ennemmin tai myöhemmin. Tekipä sille mitä. En jaksa nähdä vaivaa kuumavesipullojen tai muiden kikkailujen virittelyssä kompostiin, että se pysyisi toiminnassa läpi talven. Viimeistään vuoden vaihteessa on komposti sitten umpijäässä ja täynnä. Tuntuu haljulta pistää lopputalvi biojätteet sekajätteen joukkoon. Varsinkin, kun meillä kierrätetään muuten varsin ahkerasti. Tänä talvena kuulin taikasanan: Bokashi. Mikä se on, mitä se tekee ja mitä ihmettä se minuun liittyy?Lyhyesti: Bokashi on eloperäistä ainesta eli biojätettä, joka on fermetointu. Keittiöjätteet hajoavat maitohappokäymisen seurauksena nopeasti ja hajuttomasti ravinteikkaaksi mullaksi. Ja nopeasti tarkoittaa sitä, että jopa viidessä viikossa biojätteestä saadaan ravinteikasta multaa, sisätiloissa, kotona, hajuitta. Mahdotonta?
Innostus. Tottakai tätä on päästävä kokeilemaan! Ei enää lopputalvesta biojätettä sekajätteeseen. Ravinteikasta multaa puutarhaan. Helposti, edullisesti, siististi ja ilman hajuja. No tottakai! Ja sitten vielä bokashiin tarvittavan rouheen sain seuraavalla kaupunkireissulla Kajaanista ostettua. Ei tarvinnut tilata netistä, odottaa tilauksen saapumista ja hakea tilausta postista, Kajaanista. Pilkon innoissani kaikki keittiöjätteet leikkuulaudalla pieneksi ennen keräysastiaan laittamista, jotta mikrobeille on tarpeeksi tarttumapinta-alaa ja prosessi on nopeampaa. Tällä kertaa ei edes harmita, kun maljakossa ollut tulppaanikimppu tiputtaa terälehtiään pöydälle. Tulppaaneista saan oiken nättiä silppua bokashiin! Rouhetta päälle, tiivistys, kansi kiinni ja avot!
Epäilys. Entäs jos hehkutus bokashin ympärillä on todella paljon liioiteltua? Miten kaikki
käytönnössä sujuu? Keräysastioita kotona. Missä ne säilytän? Multatehdas. Mikä se on? Entäs jos prosessi sittenkin haisee ja koko huusholli haisee biojäteastialle. Onko tämä sittenkään se minun juttu.
Annoin epäilykselle sen verran jalansijaa, että en ostanut valmiita bokashi-ämpäreitä. Satanen on kuitenkin aika suolainen hinta, jos kokeilu jää yhteen tai kahteen ämpärilliseen. Joten ostin vain kaksi kannellista astiaa muutamalla eurolla sekä bokashirouhetta, jota ilman ei tätä hommaa voi tehdä, ja päätin pärjätä alkuun niillä.
Luin paljon hehkutuksia fermentointiämpäristä lirutettavasta bokashinesteestä. Bokamehua, bokapissaa... Minulle se on ihan vain nestettä. Tujua, hapanta tavaraa, jota laimennettaessa saadaan todella erinomaista lannoitetta kukille ja muille kasveille. Nestettä muodostuu fermentoinnin aikana ja sitä suositellaan liruttamaan muutaman päivän välein pois hanan kautta. Meillä ei sisäkasveja ole. Ei ne koneellisen ilmastoinnin kanssa talvella menesty. Yritetty on monena vuonna.Enkä muutenkaan kaipaa turhaa kikkailua bokashinesteen kanssa näin talvella. Joten silppusin astian pohjalle paksun kerroksen kananmunankennoja. Sen pitäisi imeä ylimääräinen neste itseensä ja jäte ei olisi liian märkää. Helpompi vaihtoehto, hyvä minulle. Katsotaan kesällä sitten, kun puutarhassa on lannoituksen tarve, että kikkaillaanko sitten nesteen kanssa.
Ensimmäisen astian täyttymiseen meni yli kolme viikkoa. Varsinkin viimeisen viikon aikana täyttyminen oli hidasta. Aina kun luulin saavani astian täyteen, tiivistäessä massaa, se humpsahti taas monta senttiä alaspäin. On tärkeää tiivistää biojäte hyvin, koska massan sekaan ei saa jäädä ilmaa. Käyminen tapahtuu hapettomassa tilassa.
Lopulta kun sain astian täyteen, laitoin vielä kelmua kannen väliin ja ympärille, että kansi pysyy varmasti ilmatiiviisti kiinni ja astia pimeään nurkkaan. Edelleen epäilys koko hommaan kumpusi takaraivossa. Tämä on liian yksinkertaista, liian helppoa. Ei se voi mennä näin.Viikon päästä kaiversin astian alareunaan puukolla pienen reijän. Koska bokaneste. Pakko kai sitä on valutella pois astiasta. Kaikkihan niin tekevät. Kaikki ihastelee ja ihannoi kallisarvoista bokanestettä. Sitä ihmetellään, jos sitä ei tule. Sitä ihmetellään, kun sitä tulee. Ei tullut minulla, vaikka painoin kädellä kannen päältä ja kallistelin ja kaivelin reikää hammastikulla. Pari tippaa tuli ulos. Hyvä. Näinhän olin sen suunnitellutkin, mutta piti vain varmistaa, etten tee kaikkea ihan väärin. Kananmunankennoa oli pohjalla tarpeeksi. Ennen tyhjentämistä uusin bokanesteen valutuksen. Edelleenkin vain pari tippaa. Todella hyvä.
Multatehdas. Meni taas kolme viikkoa seuraavan astian täyttymiseen. Ensimmäinen astia oli valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Vaihe nimeltä multatehdas. Tässä vaiheessa fermentoitunut keittiöjäte sekoitetaan mullan joukkoon ja annetaan mullan mikrobeille aikaa tehdä oma työnsä. Ison astian pohjalle kerros multaa keräämään mahdollinen neste. Sitten sekoitetaan fermentoitunut massa samaan määrään multaa. Ja päälle vielä kymmenisen senttiä multaa hajulukoksi.
Edelleen epäilyttää. Hajulukko? Eikö tämän koko homman pitänyt olla hajuton? Ja mistäs minä nyt sitä multaa nyt äkkiä keksin. Lunta on liki metri maassa ja kasvihuoneeseenkaan en jaksa lapioida polkua auki. Kaupastako se piti multaa käydä säkillinen ostamassa? Eikö tämän pitänyt olla edullista! Ostin viime syksynä monta säkillistä puutarhamultaa. Ja yksi säkeistä on koko talven kulkenut mukana auton peräkontissa. Siellä se vauvan matkarattaiden alla edelleen oli ja odotti. Siitä saan ainakin tähän ensimmäiseen kokeiluun tarvittavat mullat.
Ihmetys. Kolme viikkoa kulunut. Varovasti kauhalla kaivan multatehdasta. Ei haise, vielä. Kaivan vähän lisää ja sekoittelen. Muutama isompi keittiöjätteen pala vilahtaa. En tunnista mistä jätteestä on kyse, paitsi sitrushedelmien kuoret näyttävät olevan selvästi tunnistettavissa. Sekoitan vielä. Lisää epämääräisiä möykkyjä. Mutta yllättävän vähän niitä on. Jätän multatehtaan vielä rauhaan ja katson sitä seuraavan kerran, kun olen saanut taas yhden keräysastian täyteen ja voin jättää sen muutamaksi viikoksi fermentoitumaan. Ja sitä edellisen fermentoitumassa olevan astian voin siirtää multatehtaaseen. Pieni piiri pyörii....
Seuraava astia on täynnä, valmiina siirtymään multatehdasvaiheeseen. Joten entinen multatehdas saa siirtyä isompaan astiaan, ulos. Hämmennän ja tyhjennän multatehdasta. Näyttää hyvältä, mutta haisee. Haju on tuttu, todella tuttu! Hajusta tulee mieleen oma isä! Sen jälkeen, kun hän on navettatöissään käynyt tyhjentämässä tunkiolla. Eli lehmien pilaantuneen rehun haju. Ja multa.
Kun alan tarkemmin miettimään, niin lapsuudenkotonani on tällä samalla menetelmällä "kompostoitu" navetasta tulleet tunkiojätteet. Enkä puhu nyt lietteestä, koska sille on oma paikkansa. Tunkiojätteet kärrätään isoon läjään talven mittaan. Sinne menee myös turvetta, vasikoiden kuiviketta. Keväällä isäni sekoittaa sekaan hiekkaa sekä kalkkia.. Ja kärrää osan kukkapenkkeihin ja puskien juurelle. Ja kasvit rakastavat sitä! Eli sama homma isommassa kaavassa vain! Kompostoutuva jäte fermentoituu hapettomassa tilassa. Kasa pysyy koko talven sulana, koska jätettä tulee joka päivä monta kottikärryllista. Myös keittiöjäte viedään samaan kasaan talven mittaan. Bokashirouhetta ei tarvita, koska elukoiden ruoka sisältää jo itsessään kaiken tarvittavan, näköjään.Onnistuminen. Oliko tämä kaikki oikeasti näin yksinkertaista? Ei sen kummemmin hajuja. Rumat astiat vaan kodinhoitohuoneessa. Kun kevät tulee lopultakin myös näille korkeuksille ja lumet sulavat, ajattelin tehdä kaiken vielä helpommaksi ja jättää multatehdasvaiheen kokonaan tekemättä. Fermentoituneen biojätteen käyn sekoittamassa multaan ja hautaan sen jonnekin kukkapenkin reunaan. Muutaman viikon päästä levittelen ravinteikkaan mullan kasveille. Onko se oikeasti näin helppoa? Entäs lämpökompostori. Mitäs sille jatkossa tapahtuu? Entäs jos teen siitä multatehtaan talveksi? Tyhjennän ja huuhdon kompostorin syksyllä ja laitan pohjalle multaa. Talven aikana käyn kippaamassa fermentoituneet jätteet kompostiin ja multaa päälle. Sekoitus ja seuraavaan kertaan.
Tämä bokashihöpötys on alkanut yllättävän kivuttomasti. Jopa lapset osaavat laittaa biojätteen pöydällä olevaan astiaan. Ja Harri. Hän ei ole sanonut mitään negatiivista. Kai on tottunut jo tämän akan höyrähdyksiin. Keittiössä jätteenkäsittelylaatikosta on vapautunut yksi astia. Nyt keräämme myös muovit erikseen kierrätykseen ja viemme ne ohimennessä kauppareissulla muovinkeräykseen. Sekajäte koostuu tällä hetkellä 90% lasten kertakäyttövaipoista. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, etten ala kestovaippailemaan. Muutenkin pyykkikone pyörii meillä keskimäärin kolme koneellista päivässä.
Sekajätteen määrä on vähentynyt yli puoleen, kun lasin, metallin, paperin (ja muun palavan) sekä tekstiilin lisäksi nyt kierrätykseen lähtevät meiltä myös muovi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että roska-auto käy kolistelemassa ja tyhjentämässä meiltä kahden viikon välein roska-astian, jossa jätettä on vain kolmasosa entisestään. Katsomme vielä muutaman viikon, että miten tämä homma lähtee lopullisesti pyörimään ja pidennämme tyhjennysväliä neljään viikkoon. Eli tämä tarkoittaa sitä, että vaikka koko talven ostaisin multatehtaaseen mullan kaupasta, niin silti jäämme plussan puolelle säästössä, mikä tulee jätemaksujen pienetyessä.
Ainoa tympeä asia tällä hetkellä koko bokashitouhussa on juurikin se multatehdas. Silmiäni särkee multatehdastörpöt sisällä. En halua sitä missään tapauksessa pysyväksi osaksi "sisustusta". Ja se, kun fermentoituneen jätteen sekoittaa siihen multaan, niin se sotkee. Liikaa. Kylpyhuoneen siivoaminen ja hinkkaaminen harjalla joka kerta ei ole ehkä se juttu. Olen liian mukavuudenhaluinen. Eilen hinkkasin kylppärin joka puolelta multatehdashömpötyksen jälkeen. Hinkatessa mietin paljon vaihtoehtoja tulevalle talvelle.
Tämän hetkisen kokemuksen mukaan voisin tehdä niin, että tyhjennän lämpökompostin syksyllä. Ja siihen asti, kun maa on vielä sulaa, käyn fermentoituneet jätteet vain hautaamassa multakasaan. Kun maa jäätyy, käyn fermentoituneen jätteen kippaamassa jatkossa kompostiin. Ja annan olla. Seuraavaan kevääseen. Komposti tuskin tulee talven aikana täyteen, koska näillä kokemuksilla sinne tulisi astiallinen kolmen viikon välein. Ja maa on jäässä noin kuusi-seitsemän kuukautta vuodessa. Pikaisella matematiikalla kompostiin tulisi kymmenisen astiallista talven aikan! Vain! Kyllähän ne nyt mahtuu minne vain, vaikka tulisi tuplana. Keväällä sitten kompostin tyhjennys suoraan multakasaan.
Vielä ei ole kokemusta siitä, että mitä kasvit puutarhassa bokashimullasta pitävät. Se selviää tulevana kesänä. Jos multa on niin ravinnerikasta, mitä olen saanut ymmärtää, niin säästöä tullee lannotteiden muodossa. Ei enää selkävääränä kanankakkaa kaupasta.
Onko tämä bokashihömpötys minun juttuni? En tiedä vielä. Ehkä.
Hei kiitos kirjoituksesta! ehkäpä varovainen ehkä muuttuu vielä varmaksi ehkäksi... ;) Tulevaisuus näyttää! Mietin tuota navettajuttua - luulen että siinä on ollut kyseessä kumminkin ns. palava komposti - maatuminen voi olla hyvinkin nopeata, mutta prosessi on eri kuin bokashissa. Bokashilla ei kuitenkaan ole rajotteita siinä missä mittakaavassa se tehdään - olen hiukan tutkaillut aihetta omassa blogissani ;)
VastaaPoistaSamoin multatehdasvaihe on oma kompastuskohtani. Tänä talvena olenkin vaan fermentoinut enkä ole aloittanut yhtäkään multatehdasta! Saas nähdä kuinka tämän emännän käy!
Ehkä ;)
PoistaVoi olla, että tunkiojätteiden prosessi on ns. palava komposti. En tiedä, koska en ole tutkinut asiaa sen kummemmin. Mutta ajatuksen siitä toi juurikin se sama haju, joka siitä lähtee :)
Kiitos kommentistasi :)