Siirry pääsisältöön

Ikuisuusprojekti III; Kiviportaat

Taas on yksi ikuisuusprojekti saatu ainakin väliaikaisesti tehtyä loppuun. Väliaikaisesti siksi, koska heti, kun alue oli valmis, niin tuli hinku laajentaa sitä lisää ja avata ikuisuusprojekti uudestaan auki, pää täynnä uusia suunnitelmia.

Tämän kertainen ikuisuusprojektini oli tehdä loppuun kiviportaat, joita aloin laajentamaan jo kolmatta kesää sitten. Kolme kesää sitten sain vision... mutta aika ja... no kiinnostus lopahti. Ja se odotutti sen muutaman vuoden ja uuden innostuksen. Kiviportaiden teosta kirjoitin jo talvella laajemman portauksen.

Mutta nyt se on tehty!


Kiviportaiden laajennus oli jäänyt siihen pisteeseen, että alhaalta katsottuna oikealla puolella, kolmen lisäportaan verran, oli tehty ja siihen jäänyt. Nyt tein kaksi porrastasannetta lisää ja portaiden jälkeen istutusaluetta, johon istutin maanpeiteruusuja sekä kaksi atsaleaa, Tarleena ja Illuusia. 

Tuiviot ovat kasvaneet muutamassa vuodessa niin paljon, että ne peittivät jo kokonaan kivet, jotka olin laittanut niiden eteen istutusvuonna. Nyt kaivelin kivet pois tuivioiden oksien alta takaisin näkyviin ja käytin niitä uudessa istutusalueessa edelleen reunustamassa alkuperäisiä istutuksia.

Reunakivet upotin nurmikon tasalle, että niiden yli voi ajaa ruohonleikkurilla. Niin ruohonleikkuujäljestä saa kerralla siistiä, eikä trimmeriä tarvita. Reunakivien alle laitoin myös juuriestemattoa estämään nurmikon kasvua kivien väliin ja siitä eteenpäin kohti istutusaluetta.


Suklaakirsikkapuu oli istutettu paikoilleen jo muutama vuosi sitten. Sen ympärys ja alusta oli pahoin rikkaruohottunut, koska en ollut vaan yksinkertaisesti viitsinyt sitä kitkeä ja sen koommin hoitaa... koska olin odottanut sitä The Inspiraatiota, jolloin tekisin koko homman kerralla alusta loppuun.

Mietin ensin laittavani suklaakirsikkapuun juurelle tylsästi kuorikatetta, mutta sitten pojat keräsi sankollisen aarrekiviä, valkoisia kiviä. Laitoimme ne yhdessä talteen, kirsikkapuun juurelle.


Toivon, että kaikkien kivien väleihin kasvaisi sammalta ja muuta matalaa kasvustoa, niin kuin aluperäisten kiviportaiden kivien väliinkin on kasvanut.  



Muutama reunakivi vielä puuttuu parin tasanteen kohdalta, että ruohonleikku koko matkalta olisi helppo. Kivet siihen jo on, mutta kanttausrautani työura loppui kesken urakan, niin kivien laitto reunaan hieman jäi.


Muutama kivi on tähän kiviporrasrakennelmaan kannettu ja punerrettu. Mutta silti edelleen tuntuu, ettei tämä projekti ole vielä valmis... Alhaalta katsottuna kiviportaiden epäsymmetrisyys hieman häiritsee ja haaveena on jatkaa kokonaisuutta symmetrisemmäksi. Ja alapuolelle voisi tehdä kivitasanteen.

Ehkä sitten kolmen vuoden päästä. Ehkä. 😉



Kivet ovan vaan niin ihania, että niitä haluan pyöritellä vuodesta toiseen erilaisiin paikkoihin puutarhassa. Ne ovat pysyviä, ikuisia. Upea kontrasti puutarhan kasveja vasten.

Kommentit

  1. Hienon näköinen lopputulos! Minäkin pidän paljon kivistä puutarhassa, osaksi jo oman ammattinikin puolesta. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊
      Samoin hyvää alkanutta viikkoa ja syksyä! 😃

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän