Siirry pääsisältöön

Mystinen pioni

Pioni, tuo paljon puhuttu, paljon huhuttu, puutarhan kruunu.

Pionin istuttamiseen ja hoitoon liitetään lähes salaseuramaisesti erilaisia uskomuksia ja myyttejä. Sen kerrotaan olevan vaikea, lähes mahdoton kasvattaa kukkivaksi. Vaatii liki päällä seisontaa, loitsuja ja roppakaupalla hyvää tuuria, että sen saa kukoistamaan ja kasvamaan vuodesta toiseen.

Ja höpön höpö! Myytit pioneista kannattaa heittää kertaheitolla romukoppaan. Jokaisella puutarhan perennalla on omat kasvuvaatimuksensa. Niin myös pioneilla. Mutta ne eivät ole tähtitiedettä. Tässä muutama tiukasti ihmisiin iskostunut myytti pioneista.




Pioni ei pidä siirtämisestä. Jos sitä siirtää, niin saa kukintaa odottaa useita vuosia.

Tarua
Komeasti kukkivankin pionin voi jakaa ja siirtää. Tarkastele vain alkuperäistä istutuspaikkaa ja istutta pionin uuteen paikkaan, jossa sillä on samanlaiset kasvuolosuhteet. Etkä menetä seuraavan kesän kukintaa.

 Paras siirtoaika on syksyllä, elokuun lopussa, kun kasvuaika ei ole vielä kokonaan ohi, jotta pionilla on vielä aikaa juurtua uuteen paikkaansa. Isolla ja vanhalla pionilla on mahtava juuri. Se voi olla hyvinkin ranteen paksuinen ja yli metrin pituinen. Jopa parempi pilkkoa siirtäessa juurta pienemmiksi paloiksi, useaksi uudeksi pioniksi, kuin yrittääkään siirtää sitä kokonaisena. Saat monta kauniistu kukkivaa pionia.

Seuraavan kesän kukkien aihiot muodostuvat jo edellisenä kesänä, joten jos niitä ei saa juurta runnomalla runnottua rikki, niin ei seuraavan kesän kukintaa menetä. Ja päin vastoin: jos pioni on ollut alun alkaen väärässä paikassa, väärin istuttettu ja kukka-aiheet ovat jääneet huonon paikan vuoksi muodostumatta, niin ei sitä seuraavanakaan kesänä ole kukkia tulossa. Mutta tämäkin tarkoittaa vain yhden kesän kukkimatta jättämisen. Ei vuosien.

Uuden astiataimen voi istuttaa milloin vain, kunhan maa on sula.

Pionin juurenniskan päälle laitetaan multaa/maata vain muutama sentti. Silloin kehittyy parhaiten uusia kukka-aiheita. Liian syvälle istutettu kukkii heikommin. Mutta myös liian pintaan jätetty juurenniska heikentää kukintaa.

 
Muurahaiset kuivattavat pionien nuput

Tarua
Pionit eivät kärsi muurahaisista. Muurahaiset herkuttelevat pionien nupuista erittyvällä makealla nesteellä. Ne eivät syö pionien nuppuja tai ime niitä kuiviin. Muurahaiset eivät ole kasvissyöjiä.


Ja tästä päästään helposti seuraavaan myyttiin...


Muurahaisia tarvitaan pionin nuppujen aukeamisessa

Tarua
Vaikka muurahaiset näyttävät rakastavan sitä makeaa nestettä nupuissa, niin kukat aukeavat joka tapauksessa, nauttivatpa muurahaiset tahmaisen nesteen nupusta pois tai ei. Muurahaiset voivat ehkä helpottaa pionia avaamaan nuppunsa, mutta niiden puuttuminen ei estä pionia avaamasta kukkiaan.

Joten muurahaisia pionien nupuissa ei kannata säikähtää. Eikä niiden puuttumista.

Nuppujen kuivuminen johtuu pakkasvauriosta tai muuten liian kylmästä. Esimerkiksi pionien kasteleminen kylmällä vedellä pitkän hellejakson aikana kuivattaa nuput.

 
Pioneja ei saa lannoittaa

Totta ja tarua
Pionit pärjäävät vähäisellä huolenpidolla ja lannoituksella, mutta ne eivät missään tapauksessa vahingoitu vähäisestä lannoittamisesta. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että pionit kukkivat ja kasvavat komeammin, kun niille käy toisinaan nakkelemassa niskaan kahvinsakkoja ja kerran vuodessa, jos muistaa, myös ripsaus muuta lannoitetta.

Jos pioni ei saa mistään edellisenä kesänä ravinteita, niin se vaikuttaa seuraavan kesän kukintaan ja pioni ei jaksa kukkia.

Pionit ovat oikeastaan todella helppoja kasveja. Koska niitä ei tarvitse sen kummemmin hoitaa mitenkään. Ne pärjäävät sen koommin lannoittamatta, eikä niitä tarvitse kastella kuin istutuksen aikaan ja istutus kesänä pitkän hellejakson aikana.

Pionia istuttaessa, kun laittaa syvälle kuopan pohjalle hyvin palanutta hepankakkaa, kompostia tai muuta lannoitetta, se lannoittaa pionia useita, useita vuosia eteenpäin. 

 
Pionit tarvitsevat salaojitetun istutuspaikan

Totta (ja tarua)
Pionit eivät pidä paikallaan seisovasta vedestä. Paras istutuspaikka on loiva rinne tai kohopenkki, jossa vesi ei pääse märännyttämään juuria. Mutta harva perenna tykkääkään maata varpaat lammikossa. Pioni ei ole sen suhteen mikään poikkeus tai erikoisen vaativa kasvi. Lähes kaikki perennat pitävät lämpimästä, kuohkeasta kasvualustasta. Eli kaupan pussimullan sekaan sekoittaa hiekkaa, niin kasvuolosuhteet paranevat kummasti. Niin pionille kuin muillekin perennoille.

Tasamaallekin pionin voi istuttaa, kunhan huolehtii, ettei vesi jää seisomaan juuristolle. Silloin voi harkita sitä salaojittamista (kiviä tms. istutuskuopan pohjalle), jos maa on läpäisemätöntä savikkoa.

Pääsääntöisesti voi sanoa, että pioni pärjää siinä missä muutkin perennat kukoistavat.



Uusi pioni kukkii ensimmäisen kerran vasta monen vuoden päästä istutuksesta

Tarua
Pioni ei ole niin hidas kasvamaan ja juurtumaan, että sen saaminen kukkivaksi kestää useita vuosia. Usein jo kaupasta astiataimena ostettu pioni on jo nupuilla tai kukassa. Ja oikein istutettuna se kukkii myös seuraavana vuonna, entistä komeammin.

Juurakkona ostettu esikasvatettava pionikin voi kukkia samana kesänä, jos sen esikasvattaa oikein. Eli ei päästä kuivumaan kokonaan, huolehtii istutussyvyydestä jne. Pionin kukintaan vaikuttaa edellisen kesän olosuhteet ja kukka-aiheiden muodostuminen edellisenä kesänä. Jos niitä ei ole muodostunut, niin eihän se silloin kuki.

Kaikissa edellisenä kesänä istuttamissani pioneissa, jotka ovat sekä juurakosta kasvatettuja, että myös valmiina astiataimena ostettuja, on lukuisia nuppuja tällä hetkellä näkyvissä.

Pionin idättäminen siemenestä ja kasvattaminen kukkivaksi kestää useita vuosia. Siitä voi johtua uskomus siihen, että pionin kukittamiseen menee aikaa vuosia. Kaupoissa ja puutarhoilla myytävät taimet ja juurakot ovat kaikki jo sen ikäisiä, että ne ovat valmiita kukkimaan.


Lopuksi,

Paljon muistellaan ja ihastellaan vanhoissa pihoissa olevia suuria ja komeita pioneja. Ne on istutettu aikaa ennen kuin kaupasta on saatu ostettua valmiiksi lannoitettua ja kalkittua turvepitoista puutarhamultaa. Ne on istutettu ihan siihen perus maahan, jota peltomullaksikin kutsutaan. Niitä ei ole kalkittu, eikä liiemmin lannoitettu. Ja ne kukkivat, komeasti kukkivatkin, erittäin vähällä hoidolla. Joten päälläseisontaa ei tarvita, eikä ihmeellisiä kasvupaikkoja. Rohkeasti pionikaupoille ja kasvattamaan omat pihan kuningattaret. 😀

PS:  Tänään Tokmannilla oli tarjouksessa tosi hyvännäköisiä isoja pionipuskia vitosella kappale.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän