Siirry pääsisältöön

Siemenet multaan

Oli menneessä toukokuussa pari lämmintäkin päivää. Saatiin poikain kanssa laitettua kasvulavaan siemenetkin kylvettyä.

Tänä vuonna vanhin pojistani sai päättää mitä kaikkea kylvetään. Tottakai herneet olivat hänellä suosikki numero yksi. Sokeriherneitä. Vaikka minä olisin tänä vuonna voinut jättää ne välistä. Mutta pojillehan ne kaikki oikeastaan on. Saavat seurata kasvun ihmettä ja hoitaa omaa kylvöstään. Ja kylläpä ne omaankin suuhun mielellään nappasee, kun kesäisenä iltoina lasten jo nukkuessa kävelen pitkin puutarhaa paljan varpain ja kuuntelen kesäisen illan suloisia ääniä.

Viime vuonna ei näköjään meillä herneitä ollutkaan, vaan oli porkkanan ja salaatin lisäksi punajuuria ja kolmea eri yrttiä, eli persiljaa, tilliä ja ruohosipulia. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Viime vuonna tosiaan kasvulava näytti jo kesäkuun alussa noinkin hyvältä. Toivottavasti tänä vuonna jotain edes kerkiää nousta.


Ruohosipulin juuripaakku pyörikin keväällä kokonaisena, kun möyhin lavaa ja sekoitin edellisvuoden jo kuolleet kasvustot mullan sekaan. Ja huomasinpa eilen kylvöksiä katsellessani, että sieltäpä se ruohosipuli näyttää tänäkin vuonna nousevan. Oli sitten talvehtinut lavassa ja päätti jatkaa kasvua tänäkin vuonna. Keskellä porkkanakylvöstä tosin, mutta eipä tuo haitanne. Persiljan ja tillin juuripaakut olivat kyllä talven aikana maatuneet.

Herneiden lisäksi multiin pääsivät myös porkkanat sekä kolmea erilaista salaattia. Porkkanoista yritin kaupassa valita kaikista aikaisimmin satoa antavia, mutta tahtoo kaikki porkkanat olla vasta myöhäisen syksyn herkkuja. Varsinkin, kun päästiin kylvämään ne tänä vuonna paljon myöhemmin ja kylvön jälkeen on ollut todella viileää. Kylmää. Lunta on toisinaan myös satanut ja rakeita. Niitä tuli taas tänäänkin ja moneen otteeseen. Välillä paistaa aurinko ja sitten taas taivaalta työntää kipakoita pieniä jäisiä palloja, jotka pomppaavat maahan osuessaan pingispallon lailla ja saavat maan nopeasti valkoiseksi.


Minulla on tässä kasvulavassa myös pienimuotoinen testi, kokeilu menossa. Sekoitin noin puoleen lavan alaan bokashimultaa ja toiseen puoleen vain normaaliin tyyliin kanankakkaa. Kanankakkaa livahti kyllä myös siihenkin puoleen. Mutta ajatus tässä kaikenkaikkiaan on selvittää, että onko bokashi sen kaiken hehkutuksen ja mahtavan kasvun ihmeaine. Kirjoitin kevättalvella bokashista ja miten bokashointi minulla lähti alussa kulkemaan. Minulla on kovat odotukset tästä ja kasvulava on mitä mainioin paikka, missä voin testata toimivuutta.  

Viereinen mansikkalava tuli putsattua samaan syssyyn. Paljon oli rönsyjä repiä irti, vaikka syksyllä jo niitä poistin isot määrät. Pupu kyllä tykkäsi kovin niitä syödä, joten käyttöön nekin pääsi. 

Jostakin kumman syystä minulla on pienen pieni epäilys, että tänäkin vuonna pienet sormet nappaavat mansikat  jo puoliraakana parempiin suihin.. Jää räkättirastaskin nuolemaan näppejään. 😁


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain

Kohopenkin tekeminen, osa I

Viikko sitten aloitin urakakseni uuden kukkapenkin tekemisen. Päällimmäisenä ajatuksena nostaa ylös ja kunnostaa vanha rikkaruohottunut ja paikkaansa nähden pieni kukkapenkki sekä vähän laajentaa sitä. Laajentaminen vähän karkasi käsistä. Vähän. Se on aina vaarana, kun vauhtiin pääsee, ettei osaa lopettaa. Jätin silti vielä mahdollisuuden laajentaa penkkiä tästäkin lisää. Ajanmittaan. Helpompi leikata nurmikkoa, kun on yksi iso istutusalue kuin monta pientä.. Aloitin kohopenkin tekemisen poistamalla vanhasta kukkapenkistä reunat. Yksi reuna oli vanha, aivan ihana, kelottunut puu, joka oli jo tähän päivään mennessä alkanut lahoamaan sen verran, että olikin jo aika sanoa sille hyvästi ja kiittää kaikista menneistä vuosista. Kauanhan tuo loppupeleissä on kestänytkin, viitisen vuotta. Ja olisi se pari kesää vielä mennyt tuossakin, ellen olisi ryhtynyt tähän projektiin. Muuten penkin olin ympäröinyt luonnonkivillä. Yksi reuna kukkapenkistä rajoittuu isoon kiveen, joka