Siirry pääsisältöön

Son kesä ny!

Tulihan se kesä sieltä. Vihdoin.

Puutarhassa tulppaanit aloittelevat kukintaansa ja muut kasvit kurottelevat kohti lämpöä ja aurinkoa. Ihanaa! Kesä! Onhan tätä odotettukin.




Meillä kesä alkoi vähän eri merkeissä. Pian kaksi viikkoa kestäneellä vatsaflunssalla, joka ei jättänyt yhtään perheenjäsentä rauhaan. Nyt Harri viimeisinpänä alkaa pikku hiljaa olemaan jo terveen kirjoissa. Mutta kylläpä voimat ovat jokaisella olleet tiukilla. Ei ole jaksanut ajatellakaan kirjoittamista. Jäänyt puutarhan huolto myös täysin vain ihastelun asteelle.

Ja kylläpä sitä ihatelua on riittänytkin. Joka päivä rakastun puutarhaamme uudestaan ja uudestaan. Kaikki kasvit kurottelevat kilvan kohti aurinkoa, kasvaen päivittäin useita senttejä. Yrittäen kuroa kiinni pitkän kevään aiheuttamaa viivästymistä. 


Joka päivä aina joku uusi kukka avaa nuppunsa ja esittelee kirkkaan värisiä terälehtiään houkutellakseen pölyttäjiä tanssahtelemaan kanssaan.  

En tiedä onko minulla talven pölyjä vielä silmät täynnä, mutta minusta tuntuu, että tänä kesänä on kukissa huomattavasti voimakkaammat värit. Keltainen hohtaa kirkkaana kevätvuohenjuuren kukissa auringon lailla. Punaiset pionitulppaanit oikein räjähtää vasten kasvoja vaatien siristämään hieman silmiä heitä katsellessaan. 


Istutin viime syksynä kaiken kaikkiaan reilu 370 tulppaania. Punaisia, vaaleanpunaisia, valkoisia, liloja, lähes mustia.... Mutta tällä hetkellä muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta, on kaikki auenneet tulppaanit olleet punaisia. Pidän kaikista väreistä, punainen on lempparini. Mutta se, että kaikki tulppaanit ovat talven aikana vaihtaneet värinsä punaiseksi, on huvittavaa. Lienee kuitenkin käynyt niin, että etiketit pussien kyljessä on syksyllä olleet vain väärät. Tuskin on mahdollista, että oikeasti tulppaanien väri voisi muuttua maassa ollessa. 

Joka kerta puutarhaa kiertäessä tehtävien asioiden lista kasvaa kasvamistaan. Tulee kiireinen kesä, jos aikoo kaikki listan tehtävistä tehdä. Suurimmaksi osaksi kivien pyörittelyä taitaa olla. Mutta meilleppä ostettiin juuri uusi oma peräkärry autoon, niin silläpä haen näppärästi uusia kuormia kiviä metsäpalstalta. Ihana, kun tuleva ekaluokkalainen ei vaan millään voinut uskoa, että hänen oma äitinsä osaa ajaa ja peruuttaa auton peräkärryä. Kovasti ohjasti ja opetti minua peruuttamaan, kunnes hoksasi etten ole sittenkään siinä eilisen teeren tyttöjä. Pojille kova kummastus, että äitikin osaa. Ja äiti on tyttö. Tyttö! 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sammalleimun lisäys

Sammalleimu on nopeasti aurinkoisella paikalla leviävä kaunis ja kestävä perenna. Se viihtyy laihassakin maassa, hiekkaisessa ja kuivassa. Märkyydestä, etenkin talvella, ei sammalleimu oikein pidä.  Kasvi leviää mattomaisesti ja estää tehokkaasti rikkaruohojen kasvun. Se kasvaa myös varjoisammallakin paikalla, mutta varjoisassa kukinta jää heikommaksi. Sammalleimu on matala ja sen korkeus jää 5-15 senttimetriin. Siksikin se sopii täydellisesti kukkapenkkien reunakasviksi, kivikkoryhmiin, rinteisiin, luiskiin ja muurien päälle. Sammalleimut ovat perhosten mieleen ja ne ovat houkutelleet meidän pihaan paljon erilaisia perhosia.  Tänä kesänä sammalleimut ovat kukkineet aivan uskomattoman kauniisti ja pitkään. Niiden kauneus ja helppous saa haluamaan niitä aina vain lisää. Olisi hienoa saada kokonainen rinne täyteen sammalleimua, niin että kukinta näkyisi kauas, myös ohi ajaville autoille. Sammalleimu leviää aika hyvin, mutta se lähtee helposti kasvamaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kivet kukkapenkkien reunassa

Kukkapenkkien reunustaminen, eri materiaalit ja mielikuvituksen käyttö on joka kesäinen aihe eri puutarha-aiheisissa keskusteluissa ja lehdissä. Mieluisin kukkapenkkien rajausmateriaali mielestäni ovat luonnonkivet. Eikä pelkästään kukkapenkkien reunana, vaan kivien käyttö puutarhassa yleensä. Kivien erilaiset pinnat, värit sekä muodot ovat aina kiehtoneet monimuotoisuudellaan. Ja kivien ikuisuus. Ne eivät lahoa ja hajoa ihan pienestä. Ne ovat syntyneet vuosituhansia sitten. Ja ne ovat täällä vielä meidän jälkeenkin. Kivien kovuus ja ikuisuus tuo kontrastia kukille ja kasveille. Mutta kivien käyttö kukkapenkkien reunassa tuo myös omanlaisia haasteita. Kirjoitan tähän muutamia plussia ja miinuksia kivien käytöstä, oman kokemuksen pohjalta. Haasteet luonnonkivien käytössä kukkapenkin reunana Usein se itse kivien haaliminen on jo haaste sinänsä. Pieneenkin kukkapenkkiin menee yllättävän paljon kiviä. Ja mitä suurempia kivet ovat, sitä näyttävämpiä ne ovat. Ja sitä pain
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alppiruusun istuttaminen

Alppiruusu on erittäin kaunis alukesän kukkija. Menestyessään kasvupaikallaan, se palkitsee puutarhurinsa vuosi vuodelta kasvavana komistuksena. Ensimmäinen alppiruusu meille hankittiin, koska Harri sellaisen meille halusi. Ja jos jotain kasvia puutarhaan haluaa, niin sellainen on tottakai saatava. 😉 Harmikseni en kirjoittanut ylös tämän kyseisen alppiruusun nimeä, mutta se oli joku hennon vaaleanpunainen pensas, jonka kasvukorkeudeksi oli ilmoitettu 100-150 cm ja sen ostimme alennuslaarista syyskesällä. Tämän ensimmäisen alppiruusun istutin metsän reunaan, männyn juureen. En saanut siihen varvikkoon kunnolla kaivettua minkäänlaista istutuskuoppaa, niin epäilin jo istuttaessa alppiruusun tuskin viihtyvän kovin kummoisesti paikallaan. Mutta yllätys seuraavana keväänä oli melkoinen, kun kasvi avasi kukkansa ja näytti oikein hyvinvoivalta. Mutta ei hyvää ettei toisinaan jotain huonoakin. Leikkimökin läheisyys ei ehken ollut mikään parhaiten mietitty ajatus. Vaan kesän
Lähetä kommentti
Lue lisää